Kauniille lopulleen taittuvan kesän muistaa kuka mistäkin. Minä olen aina muistava sen tukahduttavana tukahduttamisen kesänä. Seuraavat katkelmat kertovat miksi.
Jo kohti kesää tultaessa hallitus tukahdutti esittävän taiteen tekijät nälän partaalle. Siis ihan aikuisten oikean nälän partaalle. Monet taisivat jopa kokea nälän vatsassaan. Samoihin aikoihin tukahduttavaa epätoivoa tunsivat myös nälän ja janon sammuttajat, ravintola-alan yrittäjät ja työntekijät. Epätoivon lisäksi he saivat kesän kuumentuessa kokea olonsa epämiellyttäväksi myös siksi, ettei heitä kohdeltu hallituksen toimesta aivan yhtä huonosti kuin esittäviä taiteilijoita. Pieni syyllisyyden tunne täydensi ravintola-alan ihmisten tukahduttavaa kesää.
Talouskeskustelu oli puolestaan tukahdutettu, tai muuten vaan tukahtunut, jo aiemmin. Erityisesti kesällä tuskallinen totuus Suomen talouden pohjarakenteiden mädästä katosi kuitenkin lopullisesti. Kokoomuksen muutamat ulostulot ja ikävät muistutukset taloudesta kummallisten koronakuntavaalien alla pyyhkiytyivät pois kuin itsestään. Eihän kukaan jaksanut enää talouden kestämätöntä pohjaa miettiä reilun vuoden kestäneen koronakiusaamisen jälkeen.
Korona. Aah, viimeinkin saan kirjoittaa koronasta! Tämäkin liittyy tukahduttamiseen, ja koronalla kiusaamiseen. En halunnut aloittaa blogia tällä aiheella, koska muuten yksikään lukija muutamia masokisteja lukuun ottamatta ei olisi jatkanut ensiriviä pidemmälle. Tuon kuuluisan SARS-CoV-2 -pandemian olisimme kaikki (siltä säästyneet) kestäneet paremmin, jos se ei olisi saanut 21. vuosisadan suurinta vitsausta, tuskalla ja pelolla hallitsevaa mediaa kumppanikseen. Olisimme surreet virukselle menetettyjä omaisiamme ja lähimmäisiämme, olisimme antaneet tiedenaisten ja -miesten tehdä rauhassa työnsä hyvin resursoituina ja olisimme käyttäneet tervettä järkeä. Sitähän on aina vakiomäärä, plus miinus nolla. Olisimme mukisematta hakeneet rokotuksemme. Ne jotka eivät tykkää rokotuksista olisivat kärsineet muita enemmän.
Mutta ei. Koronasta tuli todellista tuhovoimaansa mittaamattoman paljon suurempi ongelma, kun klikki”journalismi” päästi pirun irti isolla vaihteella. Tämä katkelma kuluneesta kesästä ei siis ole varsinaisesti katkelma, vaan loputtomalta tuntuva helvetti loputtomia tuomiopäivän julistajia.
”KORONA TÄYTYY TUKAHDUTTAA!”
”KORONAVIRUS OLISI PITÄNYT HETI TUKAHDUTTAA”
Tarkoituksella ja haluten en noita otsikoita enää klikkaa, valitettavasti joskus vahingossa. Tuomiopäivän pasuunoita yhdistää pari äärimmäisen, suorastaan tukahduttavan ahdistavaa seikkaa: he ovat paitsi fundamentalistisia, myös täysin epärealistisia uhonpurkauksissaan.
Suomen tukahduttavan kesän kruunasi ennätyspitkä tukahduttavan kuuma helleaalto. Pelkkiä otsikoita lukemalla SÄÄ on muuten nykyään mielenkiintoinen ilmiö. Voisi jopa kuvitella, että emme elä enää lainkaan samalla planeetalla kuin 100 vuotta sitten. Tässä kohtaa ääneni tukahtuu korvia huumaavaan huutoon, jonka kuulen jo tätä kirjoittaessani: ”Tämähän on ERI PLANEETTA kuin 100 vuotta sitten!!!!”
Kaikesta huolimatta jaksan toivoa, että ensi kesä on vähemmän tukahduttava.
