Syrjäytyneitä nuoria on noin 60[nbsp]000 ja sisäministeriö on arvioinut syrjäytymisen Suomen merkittävimmäksi turvallisuusuhaksi.
– Syrjäytymisen ehkäisemiseksi on pidetty loputtomasti puheita, tehty toimenpiteitä ja perustettu läjäpäin erilaisia projekteja ja hankkeita, mutta ongelma ei poistu. Mutta miksi näin on, kysyy kansanedustaja Marko Kilpi (kok.).
Hänen arvionsa mukaan merkittävin syy on se, että kukaan tai mikään taho ei johda syrjäytymistä ehkäisevää työtä.
– Missään ministeriössä ei ole asiaan liittyvää vastuullista virkamiestä. Kun pallo ei kuulu kenellekään, ei kukaan siitä huolehdi ja se joutuu nopeasti hukkaan. Yhtenä esimerkkinä voidaan pitää nuorisotakuuta, joka on kellunut vailla varsinaisia toimenpiteitä jo kaksi vaalikautta. Viime vaalikaudella tuloksena oli vaivainen yhden sivun teesiluettelo, toteaa Kilpi.
Rahoitus on toinen merkittävä syy. Rahoitus on hyvin lyhytjänteistä ja sirpaleista, joka estää tekemästä pitkäjänteistä ja suunnitelmallista työtä. Rahoitushakemuksiin on joka vuosi keksittävä uusi näkökulma nuorisotyön tekemiseen.
– Nuorisotyötä rahoitetaan veikkaustuloin ja Veikkauksen tulevaisuuden epävarmuus heijastuu suoraan nuorisotyöhön. Jo nyt tehdään miljoonaluokan leikkauksia peliautomaattikysymyksen ansiosta. Nuorisotyön arvostus on arvovalintoja, jota voidaan mitata myös rahoituksella. Hevosurheilu saa veikkaustuloista neljä prosenttia, nuorisotyö viisi prosenttia, sanoo Kilpi.
Kansanedustaja toteaa, ettei liene ketään, joka ei pitäisi syrjäytymisen ehkäisemistä tärkeänä asiana, mutta siitä huolimatta painetta asian konkreettiseen tekemiseen ja kehittämiseen ei ole ja siksi meillä on yhä 60[nbsp]000 syrjäytynyttä nuorta.
– Kuinka merkittävästä ongelmasta silloin puhutaan, jos sen ehkäisemisen suhteen on edelleenkin näin merkittäviä ja perustavaa laatua olevia ongelmia? Kyse ei ole niinkään resurssien lisäämisestä, vaan rakenteiden kuntoon saattamisesta. Se ei voi olla mitään muuta kuin tahtokysymys, Kilpi toteaa.
Hänen mukaansa syrjäytymisen ehkäisyyn tarvitaan konkreettisia tekoja, selkeää rakennetta ja toimintamallia sekä ennen kaikkea vastuullisen tahon, joka vie asioita johdonmukaisesti eteenpäin.
– Olisi aiheellista miettiä nuorisoministerin nimeämistä, jollaisia löytyy useankin maan hallituksista, esittää Kilpi.
