Yhdysvaltojen ja Israelin helmikuun lopulla aloittamat laajamittaiset iskut Iraniin ovat kirvoittaneet runsaasti ristiriitaisia kommentteja Venäjän roolista konfliktissa.
– Kirjon toisessa päässä ovat ne, jotka väittävät, että oli olemassa Venäjän ja Iranin “akseli”, joka on nyt romahtamassa silmiemme edessä, ja että Venäjä on ”hylännyt” Iranin, Venäjään ja Lähi-itään erikoistunut tohtori Hanna Notte kirjoittaa X:ssä.
Joidenkin toistaiseksi vahvistamattomien väitteiden mukaan Iranin islamistihallinto olisi lauantaina jopa pyytänyt Venäjältä sotilaallista apua, mutta Kreml olisi pyynnön torjunut.
Toisessa päässä kirjoa ovat yhdysvaltalaisen James Martin Center -ajatushautomon Euraasia-tutkimusohjelmaa johtavan Notten mukaan ne, jotka väittävät, että Venäjä ja Iran eivät ole olleet liittolaisia ensinkään. Tätä he perustelevat sillä, että Moskovan ja Teheranin välisessä strategisessa kumppanuussopimuksessa ei ole nimenomaista keskinäisen puolustuksen lauseketta.
– Itse näen asian näin: On totta, että Venäjä ei missään vaiheessa aikonut ottaa riskiä sekaantumisesta sotilaallisesti tilanteeseen Iranin puolesta, eikä sillä ollut sellaiseen velvollisuuttakaan. Se ei tehnyt niin viime kesänä eikä se ollut tekemässä niin nytkään. Venäjä on Lähi-idän politiikassaan aina pyrkinyt välttämään sotaa Yhdysvaltoja/Israelia vastaan, hän painottaa.
Tämä ei hänen mukaansa kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Venäjä olisi voinut halutessaan tehdä muutaman viime vuoden aikana enemmän vahvistaakseen Iranin pelotetta ja puolustuskykyä esimerkiksi toimittamalla ilmapuolustusjärjestelmiä ja kehittyneitä hävittäjiä maan asevoimille.
– Paisuttelemalla suhdetta vuodesta 2022 alkaen sekä poliittisesti että retorisesti Venäjä loi tiettyjä odotuksia sen suhteen, kuinka se tulisi toimimaan – ei välttämättä Iranin eliitin, mutta laajemmin tarkkailijoiden keskuudessa, Notte toteaa.
Ulkoministeri Sergei Lavrovin taannoinen uhmakas lausunto, jonka mukaan Venäjän ja Iranin sotilaallisella ja teknisessä yhteistyössä ”vain taivas on rajana”, kuulostaa tänään jokseenkin ontolta, hän huomauttaa.
Notte pitää sinänsä ymmärrettävänä, että Vladimir Putinin hallinto ei ole nähnyt vallitsevassa tilanteessa mielekkääksi lähteä sotaan Iranin puolesta.
– Se tosiasia, että Venäjä (A) ei antanut Iranille enemmän tukea puolustuksensa vahvistamiseksi ja (B) – mikä vielä tärkeämpää – on todistanut, ettei se pysty tekemään mitään estääkseen Yhdysvaltain hallintoa toimimasta miten lystää (Venezuela, Iran), kertoo Venäjän kyvyttömyydestä, Notte kiteyttää.