Europarlamentaarikko ja ulkopolitiikan asiantuntija Mika Aaltola (kok./EPP) käsittelee ketjussaan X-viestipalvelussa Iranin tilannetta Yhdysvaltain iskun jälkeen ja arvioi tulevaisuutta kolmen skenaarion kautta.
Hän näkee yhtenä skenaariona de-eskalaation ja hauraan tulitauon. Iranin uusi johto, kuka se sitten onkin, voi Aaltolan mukaan laskea, että sodan jatkaminen tarkoittaa hallinnon loppua.
– Vuosien 2025–2026 kansannousut ovat jo osoittaneet, että kansan tuki on suurelta osin poissa. Neuvottelupöytä voi avautua ehkä Kiinan painostuksella Omanin kautta. Kiina ja jossakin määrin Venäjä voivat pyrkiä pelastamaan sen, mitä pelastettavissa on Iranin liittosuhteestaan.
Pysyvä rauha Aaltolan mukaan kuitenkin edellyttää jotain, mitä alueella ei ole ollut vuosikymmeniin, eli vähäisintäkään luottamusta.
– Vuoden 2025 ”12 päivän sota” päättyi tulitaukoon, joka kesti vain kuukausia. Historia on varoitus, ja liittoumalla on syynsä viedä tilanne loppuun, Iranin strategiseen häviöön.
Toisena skenaariona hän näkee hallinnon romahduksen ja alueellisen kaaoksen, mitä hän pitää todennäköisimpänä ja rajuimpana lyhyen aikavälin skenaariona.
Aaltolan mukaan Johtajuustyhjiö, IRGC:n sisäiset valtataistelut ja jatkuvat iskut voivat johtaa kontrolloimattomaan romahdukseen, eivätkä seuraukset rajoitu Iraniin.
– Terroriverkostot Irakissa, Libanonissa ja Syyriassa ovat ilman suojaa. Myös Jemenissä. Iranissa valta vaihtuisi kaoottisen vaiheen jälkeen. Sisällissodan riski selvä.
Skenaario on Aaltolasta sekä toivoa sisältävä, että riskipitoinen.
– Öljy voi nousta lyhytaikaisesti yli 100 dollariin. Maailmantalous, joka on jo hauras, nyt tulee uusi shokki.
Euroopan kannalta tämä skenaario osuu Aaltolasta suoraan energiaturvallisuuteen ja inflaatioon, ei tulevaisuudessa, vaan viikkojen sisällä, mutta kesto hänestä kuitenkin todennäköisesti lyhyt.
Kolmantena skenaariona Aaltola näkee laajemman suursodan ja ydinriskin. Hän pitää sitä epätodennäköisimpänä, mutta korostaa, että nurkkaan ajettuna Iran voi käyttää kaikki viimeiset vipuvartensa.
– Hormuzin pitkäkestoinen täyssulku. Tai jos on olemassa, ydinase. Tämä ei tarkoita rationaalista päätöstä. Se tarkoittaa epätoivoista päätöstä. Ja historia tuntee paljon esimerkkejä siitä, kuinka häviämässä olevat hallinnot tekevät irrationaalisia valintoja.
Suurvaltadynamiikan osalta Venäjä ja Kiina ovat jo Aaltolan mukaan pelissä, ei sotilaallisesti, mutta diplomaattisesti ja taloudellisesti.
– Jos tilanne eskaloituu, välillinen konflikti syvenee nopeasti. Venäjän kyvyt eivät riitä. Mutta, mitä tekee Kiina nyt? Yhdysvallat on ajamassa sitä nurkkaan, hän pohtii.
Aaltola linjaa, että nurkkaan ajettua ei pysty ennustamaan.
– Diplomatialla on taustalla vielä kapea ikkuna, mutta se sulkeutuu nopeasti ja sen sulkeutumiseen riittää yksi väärä liike missä tahansa ketjussa.
Europarlamentaarikko korostaa, että Euroopan ei pidä olla sivustakatsoja.
– Energiaturvallisuus, talousvakaus ja alueellinen järjestys ovat suoraan pelissä, hän linjaa.