Saksalaisen puolustusjätti Rheinmetallin vedyn ja vihreiden polttoaineiden ohjelmajohtaja Schöna Britzen on todennut NTV:n haastattelussa, että Euroopan polttoainevarastot riittäisivät intensiivisen sodan aikana enintään kolme kuukautta. Sen jälkeen varikot olisivat tyhjinä ja asevoimat sekä siviilisektori romahduksen partaalla.
Huolimatta maailmanlaajuisesta siirtymästä kohti sähköistä liikkumista, raskaan sotilaskaluston muuttaminen akkukäyttöiseksi on yhä fyysisesti mahdotonta. Esimerkiksi Leopard 2 -taistelupanssarivaunu kuluttaa taisteluolosuhteissa noin seitsemän litraa dieseliä kilometrillä. Jos tämä energia yritetään korvata sähkövoimalla, sen vaatimien akkujen takia vaunun massa kasvaisi nykyisestä 70 tonnista 105 tonniin.
Siksi nestemäiset hiilivedyt ovat edelleen kompaktein ja tehokkain tapa kuljettaa energiaa taistelukentälle. Riippuvuus fossiilisista polttoaineista on kuitenkin tehnyt Euroopasta haavoittuvan: alue tuo noin 98 prosenttia kaikesta tarvitsemastaan öljystä ja 88 prosenttia kaasusta.
Euroopan polttoainejärjestelmän selkäranka koostuu noin 60 öljynjalostamosta. Tuotannon keskittyminen tekee niistä ihanteellisia maaleja sodankäynnissä. Ukrainassa käynnissä oleva sota on osoittanut, miten hyökkäyksistä energiainfrastruktuuria vastaan on tullut rutiinia: Venäjä on menettänyt jo noin 15 prosenttia öljynjalostuskapasiteetistaan tällaisten hyökkäysten vuoksi. Siksi puolustusteollisuussektorin edustajat ja puhtaan teknologian kehittäjät ehdottavat autonomisten ”energiasaarten” verkoston luomista. Siihen sisältyisi vihreään teknologiaan perustuvien synteettisten polttoaineiden hajautettu tuotanto.
Ajatus on käyttää uusiutuvia energianlähteitä, tuulta ja aurinkoa. Niiden etuna on niiden saatavuus kaikkialla ja riippumattomuus poliittisesta tilanteesta. Ne ovat aina käytettävissä, niin sodassa kuin rauhanaikanakin.
Rheinmetallin ja Sunfiren ehdotus on rakentaa satoja pieniä jalostamoja. Toisin kuin jättimäiset jalostamot, jotka tuottavat 100 000 tonnia polttoainetta vuodessa ja vaativat noin 200 tulliturbiinin tuottaman energian, modulaariset laitokset suunniteltaisiin tuottamaan 5000 tonnia vuodessa, jolloin niille riittäisi kymmenen tuuliturbiinia.
Pienen koon ja riippumattomuuden takia nämä laitokset olisi paljon vaikeampi tuhota massahyökkäyksillä, ja omat joukot olisivat aina 50–100 kilometrin etäisyydellä lähimmästä polttoainelähteestä.