Autismidiagnoosien nopea lisääntyminen Yhdysvalloissa ei tarkoita, että autismi olisi oikeasti yleistynyt, väittää psykologi ja tutkijatohtori Adam Omary Cato-instituutin Global Liberty and Prosperity -keskuksesta.
– Autismiepidemia on myytti, Omary kirjoittaa The Washington Post -lehdessä julkaistussa mielipidekirjoituksessaan.
– Sitä ei ole olemassa.
Omary tarkastelee kirjoituksessaan Yhdysvaltain tautienvalvonta- ja ehkäisykeskuksen CDC:n tilastoja. Niiden mukaan autismidiagnoosien määrä on viisinkertaistunut vuosien 2000 ja 2022 välillä 67 tapauksesta 322 tapaukseen 10 000 lasta kohden.
Omaryn mukaan dramaattiset luvut eivät kuitenkaan kerro epidemiasta. Taustalla hänen mukaansa on diagnoosikriteerien muuttuminen.
Hän viittaa joulukuussa julkaistuun laajaan CDC:n aineistoon perustuvaan tutkimukseen, jonka mukaan diagnoosien valtava kasvu voi selittyä niin sanotuilla lievillä tapauksilla. Vuosien 2000 ja 2016 välillä diagnoosit lisääntyivät 464 prosenttia lapsilla, joilla ei ollut minkäänlaista merkittävää toimintahäiriötä. Samaan aikaan keskivaikean ja vaikean autismin esiintyvyys laski 20 prosenttia.
Omary arvostelee sitä, että osa CDC:n autismitilastoinnista ei perustu kasvokkain tehtäviin psykiatrisiin tutkimuksiin, vaan vanhempien täyttämiin kyselyihin. Niissä vanhemmat vastaavat esimerkiksi väittämiin, että viihtyykö lapsi mieluummin yksin kuin muiden kanssa, onko hänellä vaikeuksia saada ystäviä tai pitävätkö muut lasta outona. Omaryn mukaan edellä mainittujen käyttäytymispiirteiden tiedetään liittyvän autismiin, mutta ne eivät vielä yksin riitä diagnoosiin.
Hänen mukaansa keskustelua autismista on vauhdittanut Make America Healthy Again -liikkeen ja Yhdysvaltain terveysministeri Robert F. Kennedy Jr.:n väitteet, että rokotteet, lääkkeet ja muut ympäristötekijät ovat lisänneet autismia. Omary pitää näitä väitteitä virheellisinä.
– Jos autismi todella lisääntyisi uuden ympäristötekijän vuoksi, kasvua näkyisi kaikilla vaikeusasteilla. Näin ei kuitenkaan ole.
Omaryn mukaan autismidiagnoosien lisääntyminen muistuttaa ADHD:n, ahdistuksen ja masennuksen diagnoosien yleistymistä nuorilla. Se voi hänen mukaansa ”heijastaa muuttuneita normeja, väljentyneitä kriteerejä ja liiallista terapeuttista huomiota tavallisiin elämänhaasteisiin”.
Omaryn mukaan dramaattiset otsikot autismin yleistymisestä ohjaavat tutkijoita ja päättäjiä etsimään biologisia syitä ilmiölle, jota ei hänen arvionsa mukaan ole tapahtunut. Se voi johtaa esimerkiksi tutkimusresurssien väärinkohdentamiseen.
Suomessakin on keskusteltu lasten erilaisista diagnooseista.
– Kaikilla tuntuu olevan kova kiire saada adhd- tai autismikirjon diagnooseja, jos lapsessa on jotakin erityisyyttä, ihmetteli taannoin Helsingin Sanomissa Taysin lastenpsykiatrian erikoislääkäri Riikka Riihonen.
Riihosen mukaan vanhemmat toivovat, että ”lapsen oireistoa selittäisi selkeä hoidettava häiriö”.
– Tutkimuspolulle on verrattain helppo päästä, ja lapsen ympärillä olevat aikuiset saattavat herkästi siihen myös ohjata. Diagnosoinnin apuna käytettävät oirekyselyt eivät välttämättä pääse kiinni juurisyihin, mistä lapsen ylivilkkaus, keskittymisvaikeudet tai impulsiivisuus johtuvat, hän sanoi HS:ssä.
– Jos lapsi on levoton koulussa, hän on ehkä nukkunut liian vähän, lähtenyt kouluun syömättä aamupalaa tai päivä on kulunut kofeiinipitoisten juomien äärellä. Ne kaikki tekevät olon levottomaksi.