Ravitsemusterapian professori Ursula Schwab lyttää niin kutsutun sokerikoukun Helsingin Sanomissa. Hän toteaa, ettei ilmiö ole ”todellinen fysiologisella tasolla”. Ei ole mekanismia, jonka kautta sokeri voisi koukuttaa, kuten huumeet tai alkoholi.
– Aivoissa ei tapahdu biologista reaktiota, joka pakottaisi suklaapatukan luokse. Kyse on omaksutusta tavasta.
Schwabin mukaan suomalaisten ravitsemuksessa suurin ongelma on suolan ja kovien rasvojen saanti. Sen sijaan sokerin kulutuksemme on keskimäärin suositusten sisällä.
Professori ei innostu uusista, terveellisinä mainostetuista jugurteista, joissa ei ole lisättyä sokeria. Sokerin määrä voi olla sama, vaikka sokeri olisi ”luonnollista”. Lisäksi tuotteen vähäsokerisuus voi olla korvautunut suuremmalla rasvapitoisuudella.
– Lapsen voi sanoa menneen pesuveden mukana. Maitopohjaisten jugurttien rasva on juurikin sitä haitallista, kovaa rasvaa, Schwab muistuttaa.
Keinomakeuttajia Schwab ei tyrmää. Alustavaa tutkimusnäyttöä on kuitenkin siitä, että makeutusaineet voivat lisätä ruokahalua.
– Olipa limussa sokeria tai ei, sen ei tulisi kuulua kenenkään ruokavalioon useampana päivänä viikossa.