Sosiaalidemokraattinen puolue on suurin syy siihen, että Ruotsi on yksi maailman maallistuneimpia maita. Näin väittää historioitsija Per Ewert väitöskirjaansa pohjautuvassa teoksessa Maa, joka unohti Jumalan: kuinka Ruotsista tuli 1900-luvulla maailman maallistunein maa.
Ewert kuvailee Uudelle Tielle, että sata vuotta sitten ruotsalaisessa yhteiskunnassa koettiin painetta irtautua kaikesta, mikä koettiin vanhentuneena. Valtionkirkko ja sen perinteet nähtiin kehityksen esteinä.
– Lähteistä kävi ilmi, että sosiaalidemokraattisen puolueen muutoskohteina olivat kirkko, koulu ja perhe, sosiaalidemokraattisen puolueen puolueohjelmia ja muun muassa eri kouluasteiden opetussuunnitelmia tutkinut Per Ewert kertoo.
Ruotsia yhtäjaksoisesti vuosina 1933–1976 hallinnut sosiaalidemokraattinen puolue halusi erottaa kirkon valtiosta. Puolue kuitenkin oivalsi, että kirkko voidaan vaimentaa valtaamalla se sisältä päin.
Tähän puolue sai mandaattinsa kansalta.
– Kirkossa eri puolueet ottivat vallan. Ruotsin kirkon kirkolliskokous (kyrkomötet) toteutti poliittisia ambitioita. Puolueet menivät sinne, kun jäsenet valittiin demokraattisin periaattein eri puolueiden listoilta.
Kirkosta tehtiin vaaraton ja se joutui Ewertin mukaan lopulta valtion talutusnuoraan.
Herätysliike vastusti sosiaalidemokraattien uudistuksia, mutta tällä ei ollut vaikutusta.
– Esimerkiksi kun uskonnonopetusta oltiin muuttamassa neutraaliksi, sitä vastustettiin vuonna 1963 adressilla, jonka oli allekirjoittanut 2,1 miljoonaa ruotsalaista. Tämä on tiettävästi laajin yksittäinen vetoomus koko historiassa, Ewert kertoo.
– Maamme hallitus vaikeni vetoomuksesta, ja se onnistuttiin ohittamaan vaikenemalla. Vuonna 1965 muutokset tulivat voimaan.