New York Times kertoo, että Yhdysvaltain liittovaltio luokittelee nyt San Franciscon lahden ympäristön kolmen piirikunnan (San Francisco, San Mateo ja Marin County) asumisen köyhyysrajaksi 117 400 $:n (100 450 €:n) vuositulot. Kyse on koko maan korkeimmasta asumisen köyhyysrajasta.
– Se kuulostaa naurettavalta, mutta ei ole, totesi Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksen emeritusprofessori Richard A. Walker NY Timesille
Toisiksi korkein asumisen köyhyysraja on Havaijin Honolulussa, jossa se on 83 450 dollaria (71 400 euroa). Kolmanneksi tulee myös San Franciscon lahden ympäristössä sijaitsevan Piilaakson Santa Clara. Kalliudestaan tunnettu New York City on vasta sijalla 9.
Liittovaltion määrittelemä asumisen köyhyysraja on eri asia kuin liittovaltion yleinen köyhyysraja. Raja lasketaan vertaamalla mediaanituloa keskimääräisiin asumiskuluihin alueella. Se määrittelee oikeuden liittovaltion ja paikallisiin asunnon hankkimistukiohjelmiin.
Toisaalta viranomaiset huomasivat, että enemmistö San Franciscon alueen asumistukea saavista asukkaista on reilusti alle alimman tulorajan. Keskimääräinen asumisrahoitusta saava kotitalous ansaitsee vain 18 000 dollaria (15 400 euroa) vuodessa, ja sen keskimääräinen odotusaika on yli viisi vuotta.
Walker huomauttaa, että vaikka teknologiabuumista tuomista palkat eivät auta- päinvastoin. Juuri ne ovat hilanneet asuntojen hinnat tähtitieteelliseen summiin.
– Se [San Francisco] on epäilemättä maan kallein kaupunki, joten ei niiden palkkojen todellinen arvo niin suuri ole, kiteyttää Walker, ja jatkaa: ”Myös liikenne, palvelut ja ruoka ovat kalliita. San Franciscossa perheasuntoa pidetään edullisena, jos sen hinta on vain puoli miljoonaa dollaria.”
Kaksion kuukausivuokra San Franciscon vapailla markkinoilla on 3 121 dollaria (2670 euroa). Syntyperäiset sanfranciscolaiset, työväestö ja keskiluokka, muuttavat pois kaupungista, jonka asumiskustannukset nousevat pilviin. Tällä on negatiivinen vaikutus taloudelle.
