Vladimir Putin haluaa pystyttää uudelleen Venäjän imperiumin alistamalla Ukrainan takaisin Venäjän hallintaan. Lopputulos saattaa kuitenkin Oxfordin yliopiston historian professorin Timothy Garton Ashin mukaan olla tyystin toinen: Eurooppa, jossa ensimmäistäkään imperiumia ei enää ole.
Tämä edellyttää hänen mukaansa paradoksaalisesti sitä, että EU on valmis omaksumaan joitakin imperiumin piirteitä.
– Sillä on oltava riittävä yhtenäisyys, keskusvalta ja päätöksenteon tehokkuus, jotta se kykenee puolustamaan eurooppalaisten yhteisiä etuja ja arvoja. Jos jokaisella yksittäisellä jäsenvaltiolla on veto-oikeus elintärkeisiin päätöksiin, unioni horjuu sisäisesti ja ulkoisesti, hän toteaa Foreign Affairs -lehdessä.
Venäjän Ukrainaa vastaan käymä hyökkäyssota on hänen mukaansa jälleen kerran osoittanut, että Euroopan turvallisuus on edelleen viime kädessä riippuvainen Yhdysvalloista. Vaikka Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan liittokansleri Olaf Scholz puhuvat mielellään ”eurooppalaisesta suvereniteetista”, Scholz ei ollut valmis ensimmäistäkään panssarivaunua Ukrainalle, ellei myös Yhdysvallat tekisi niin.
– Tämä on outo versio suvereniteetista, Garton Ash huomauttaa.
Kohti uudenlaista imperiumia
Venäjän hyökkäyssota on Garton Ashin mukaan joka tapauksessa aktivoinut puolustuskysymyksiin liittyvää pohdintaa ja käytännön tekoja Euroopassa. Merkittävää on jo se, että Scholz on sitoutunut nousujohteisesti kasvattamaan Saksan puolustusmenoja ja sotilaallista valmiutta.
– Se, että Saksa suhtautuisi jälleen vakavasti vallan sotilaalliseen ulottuvuuteen, ei olisi Euroopan nykyhistoriassa mitenkään vähäinen asia, Garton Ash sanoo.
Hän muistuttaa Puolan rakentavan EU:n suurinta armeijaa ja Ukrainan asevoimien olevan pian Euroopan suurimmat ja taistelukykyisimmät Venäjän ulkopuolella. EU on osoittanut sodan ensimmäisen vuoden aikana noin 3,8 miljardia euroa Ukrainalle annettavaan aseapuun, ja komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen olisi nyt valmis käyttämään Euroopan rauhanrahaston varoja suoraan ase- ja ampumatarviketoimituksiin.
– Jos kaikki tämä toteutuu, transatlanttisen liiton eurooppalaisen pilarin pitäisi vahvistua merkittävästi, mikä kenties vapauttaa enemmän Yhdysvaltojen sotilaallisia voimavaroja Kiinan aiheuttaman uhan torjuntaan Intian valtameren ja Tyynenmeren alueella. Silti Eurooppa tuskin pystyy yksin puolustautumaan mitään suurta ulkoista uhkaa vastaan, hän toteaa.
– Se, onnistuuko Eurooppa luomaan liberaalin imperiumin, joka on riittävän vahva puolustamaan eurooppalaisten etuja ja arvoja, riippuu – kuten aina ihmiskunnan historiassa – suhdanteista, onnesta, kollektiivisesta tahdosta ja yksilöllisestä johtajuudesta.
Venäjän hyökkäyssota on hänen mukaansa joka tapauksessa tehnyt näkyväksi EU:n roolin imperialismin aikakauden jälkeisenä imperiumina, joka toimii strategisessa kumppanuussuhteessa Yhdysvaltojen kanssa torjuakseen Venäjän imperiumin paluun ja pidätelläkseen nousevaa Kiinan imperiumia.