Kuluva vuosi on aloitettu neuvottelupöydissä. Ilmassa on ollut lakon uhkaa. Monissa neuvottelupöydissä osapuolet ovat päässeet sopuun. Ensimmäisenä sopuun pääsi Teknologiateollisuus ja Teollisuusliitto.
Sopimukset olivat kaksivuotisia, ja niiden kustannusvaikutus oli 7 prosenttia. Teollisuuden alojen työratkaisu nähtiin päänavauksena myös muille kiistoille ja määrittävän yleisen korotuslinjan.
Palkkaratkaisut osuvat samaan saumaan, kun inflaatio jyllää. Inflaation uskotaan kuitenkin laantuvan tämän vuoden aikana. Osa asiantuntijoista ovat epäilleet, että palkkaratkaisut saattavat osaltaan lietsoa inflaatiota.
Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies myöntää, että kysymykseen on vaikea antaa yhtä oikeaa vastausta. Maltti on kuitenkin valttia neuvottelupöydässä tälläkin kierroksella muistaen sen, että inflaatiotaso on jo hieman laskemaan päin.
– Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Pitää hakea sellaista vastausta, joka huomioi heikentyneen ostovoiman. Mutta ratkaisun pitää ottaa huomioon kilpailukykymme ja sen, että teemme palkkaratkaisua kahdelle vuodelle, joiden aikana talouskasvu on aika vaatimatonta, Häkämies sanoo.
– Taantumaennusteita on reivattu vähän paremmiksi euroalueella, ja varsinaista taantumaa ei ole tulossa. Mutta kasvuennuste on kuitenkin nollalla alkava.
Samaan aikaan Häkämies muistuttaa, että kuluttajien ostovoimaa on jo tuettu esimerkiksi energiatuilla.
Laboren johtaja Mika Maliranta näkee, ettei korotuskierros tule luomaan merkittävää painetta inflaation kasvulle.
– Keskimäärin yritysten palkanmaksukyky oli kehittynyt ainakin viime syksyyn asti varsin hyvin, ja monet yritykset ovat pystyneet siirtämään inflaation omiin hintoihinsa. Kun on tilanne, jossa on palkanmaksuvaraa, niin on kyseessä myös tulonjakokysymys palkansaajien ja omistajien välillä. Siinä kohti ei ole täysin selvää, minkä verran palkoista menee inflaatioon ja kuinka paljon siihen, että yritysten voitot pienenevät, Maliranta sanoo.
– Inflaatioon vaikuttaa enemmän kiinni se, mitä Euroopan keskuspankki tekee ja millaista finanssipolitiikkaa tehdään.
Maliranta mainitsee veronkevennykset finanssipoliittisena työkaluna, joka hänen mukaansa nostaa kuluttajien ostovoimaa ja luo inflaatiopainetta.
Miten käy kilpailukyvylle?
– Yleinen arvio on, että kuuden prosentin palkankorotus ei heikennä eikä paranna Suomen kilpailukykyä. Korotus on neutraali suhteessa kilpailijamaihimme. Saksan osalta tiedämme, mitä siellä on päätetty ja Ruotsin osalta voidaan arvioida, mitä siellä tullaan päättämään. Näyttäisi siltä, että Ruotsi tekee vähän alhaisemman tason korotuksen kuin Suomessa. Mitään merkittävää repsahdusta ei ole kuitenkaan tältä osin tapahtumassa, Jyri Häkämies sanoo.
Häkämies viittaa Saksan ratkaisuun, josta ammattiliitot ovat Suomessakin hakeneet mallia. Saksan suurin ammattiliitto IG Metall solmi viime vuoden marraskuussa palkkaratkaisun, joka nostaa palkkoja tänä vuonna 5,2 prosenttia ja ensi vuonna 3,3 prosenttia. Ruotsin sopimuskausi päättyy maaliskuun lopussa, mutta korotusten oletetaan jäävän alle Suomen ja Saksan tason.
– Tällä hetkellä kustannuskilpailukykymme on historiallisesti tarkasteltuna kohtuullisella tasolla. Se on paljon paremmalla tasolla kuin esimerkiksi 2015. Palkankorotuksia mietittäessä on otettava huomioon kustannuskilpailukyvyn sen hetkinen tilanne, ja tämän hetken tilanne on varsin hyvä. Vuonna 2015 tilanne oli varsin huono ja sellaisessa tilanteessa oli erityisiä syitä olla huolissaan siitä, oliko meidän palkankorotuksemme korkeampia kuin kilpailijamaissa, Mika Maliranta sanoo.
– Tällä perusteella ei ole syytä erityiseen huoleen muodostuvan palkankorotuslinjan osalta.
Suomessa on viime vuosina totuttu siihen, että palkankorotukset ovat olleet maltillisia. Nyt palkkoihin kohdistuu aiempaa enemmän korotuspainetta, mutta Jyri Häkämiehen mukaan ne eivät uhkaa kilpailukykyä.
– Käytössä on tällainen sovellus, joka sopii tilanteeseen. Tässä on tällaista kertaerää, joka ei mene palkkapohjiin. Tämä kertaerä korvaa inflaation vuoksi syntyneitä kuluja, Häkämies sanoo.
Julkisen sektorin irtautuminen nähdään lommona järjestelmässä
– Seitsemän prosentin korotukset eivät romuta kilpailukykyämme. AKT:n tilannetta on vaikea arvioida. Pitkä lakko aiheuttaa shokin, mutta olen enemmän huolissani siitä, miten riittävä koordinaatio eri toimialojen välillä toimii. Pahimmillaan tämä menee eri toimialojen väliseksi kilpailuksi, ja se voi olla meidän kilpailukyvyllemme tuhoisaa, Mika Maliranta sanoo.
– Toisaalta täytyy muistaa, että työmarkkinoille syntyy erilaisia rakenteellisia paineita. Voi tulla tarvetta toimialoittaisten palkkarakenteiden muutokselle. Kun tällaisia tilanteita tulee, niin työmarkkinajärjestelmän pitää pystyä handlaamaan jollain tavalla myös ne. Kyse on koordinaation ja mahdollisten rakenteellisten muutosten yhdistämisessä. Se on politiikka ja taloustiedettä, eikä siihen ole helppoja ratkaisuja.
Jyri Häkämies on huolissaan AKT:n lakosta sekä sen aiheuttamista kerrannaisvaikutuksista. Maliranta ja Häkämies jakavat huolen yhteisistä pelisäännöistä, mutta keinot poikkeavat toisistaan. Häkämies muistuttaa viime vuoden keväänä tehdystä julkisen puolen sopimuksesta.
– Kuntapuoli teki viime keväänä sopimuksen yleinen linja plus yksi, joka sekoitti kierrosta. Valtio on vielä tekemättä. Meillä on äärimmäisen isona huolena se, että julkinen sektori otti roolia palkkajohtajana. Meidän lähtökohtamme on, että yksityisen sektorin ja erityisesti kansainvälisen puolen pitäisi määrittää palkkakatto. Tältä osin voidaan sanoa, että järjestelmään tuli kunta-alan sopimuksen tähden lommo, Häkämies sanoo.
– Meidän mielestämme tilanne on sen kaltainen, että pitäisi hyväksyä viennin avaus. Ruotsissa näin on toimittu jo kaksikymmentä vuotta. Se ei koordinoinnilla oikene, jos tätä peruslähtökohtaa ei hyväksy ja allekirjoita.