Asenteet kannabista kohtaan ovat muutoksessa, sillä osa kansalaisista pitää kannabiksen kokeilua tai käyttöä vähäisempänä riskinä kuin muita huumeita.
– Silti valtaosa suomalaisista ajattelee edelleen, että huumeiden kokeiluun tai käyttöön liittyy aina korkea riski riippumatta käytetystä aineesta, sanoo väitöskirjatutkija Jenni Savonen Helsingin yliopistosta.
Väitöstutkimus osoittaa, että mielikuvat ja puhetavat ovat yhteydessä ainakin ihmisten näkemyksiin huumausainepolitiikasta ja yksilöiden identiteettien rakentumiseen. Kun huumeiden käyttöä ja kokeilua pidetään riskialttiina toimintana, suomalaiset myös useammin kannattavat sitä, että siitä annetaan jokin rangaistus.
– Kun käyttöön liitetään pienempi riski tai eroa tehdään eri aineiden välillä, ihmiset useammin kannattavat kontrollipoliittisten toimenpiteiden lisäksi tai niiden sijaan vahvasti myös haittojen vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä, kuten huumeiden käyttöhuoneita, Savonen sanoo väitöstiedotteessaan.
Käyttäjät eivät halua leimautua ryhmiin
Huumeita käyttävät rakentavat oman identiteettinsä asemoimalla itsensä suhteessa yhteiskunnassa vallalla oleviin mielikuviin ja asenteisiin.
Huumeidenkäyttäjät pyrkivät usein sanoutumaan irti voimakkaasti leimatuista ryhmistä ja määrittelemään identiteettinsä esimerkiksi sitä kautta, että he ovat muita huumeita käyttäviä ihmisiä moraalisempia tai kontrolloivat omaa käyttöään paremmin.
Savosen mukaan tulokset osoittavat, että se, millä tavalla valtaväestö ymmärtää ja puhuu huumeiden käytöstä ilmiönä vaikuttaa siihen, miten heidän mielestään asiaan tulisi puuttua kuin myös siihen, millaisessa asemassa huumeidenkäyttäjät ovat yhteiskunnassamme.
– Huumeiden käytön ajatteleminen ensisijaisesti kriminaalipolitiikan kautta voi esimerkiksi rajoittaa niitä palveluita, mitä huumeita käyttäville ihmisille on tarjolla. Mielikuvilla on siis materiaalisia, diskursiivisia ja sosiaalisia seurauksia.
Huumeiden käyttö on näkyvä osa yhteiskuntaa
Sosiaalipsykologisesta näkökulmasta katsottuna huumeiden käyttö näyttäytyy Savosen mukaan aineistojen valossa normifioituneena ja naturalisoituneena ilmiönä.
– Huumeiden käyttö on näkyvä ja vakiintunut osa yhteiskuntaamme, mutta se ei ole normalisoitunut sillä tavalla, että se olisi merkityksetöntä tai ei-stigmatisoitua, hän kertoo.
– Huumausainepoliittinen keskustelu on aktiivista ja pyrkii löytämään uusia tapoja jäsentää ja ymmärtää ilmiötä, joiden kautta siihen on mahdollista puuttua tarkoituksenmukaisemmin ja myös paremmin auttaa huumeita käyttäviä ihmisiä, tutkija jatkaa.