Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tuoreen tutkimuksen mukaan Suomessa oli edelleen vuosina 2017–2019 selvät alueelliset erot menetetyissä elinvuosissa. Menetetyt elinvuodet tarkoittavat tässä tutkimuksessa sitä elinvuosien määrää, joka jäi elämättä alle 80-vuotiaana tapahtuneen kuoleman vuoksi.
Miehet menettivät eniten elinvuosia Kainuun, Kymenlaakson, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan hyvinvointialueilla. Naiset puolestaan menettivät eniten elinvuosia Lapin, Etelä-Savon, Kymenlaakson ja Satakunnan hyvinvointialueilla.
Sekä naisille että miehille ennenaikaisia kuolemia aiheuttivat eniten verenkiertoelinten sairaudet, syövät ja alkoholiin liittyvät kuolemansyyt.
Alue-eroja menetetyissä elinvuosissa ja niiden kehitystä on tutkittu Suomessa vuodesta 2002. Kehitys on ollut myönteistä: ennenaikainen kuolleisuus on pienentynyt kaikilla hyvinvointialueilla. Miehillä menetetyt elinvuodet ovat vähentyneet keskimäärin kolmanneksen (33 %) ja naisilla neljänneksen (24 %).
Kokonaiskuolleisuus ei kuitenkaan ole pienentynyt samaa vauhtia maan eri osissa. Suotuisinta kehitys on ollut miehillä Keski-Pohjanmaan, Helsingin ja Pirkanmaan hyvinvointialueilla ja vähiten suotuisaa Pohjanmaan ja Etelä-Savon hyvinvointialueella.
Naisilla myönteinen kehitys oli suurinta puolestaan Kanta-Hämeen, Vantaan-Keravan ja Helsingin hyvinvointialueilla ja pienintä Etelä-Savon ja Satakunnan hyvinvointialueilla.
Erojen tunnistaminen auttaa kohdentamaan palveluja
Menetettyjen elinvuosien tarkastelu tarjoaa tietoa niistä kuolemansyistä ja väestöryhmistä, joihin kullakin hyvinvointialueella pitäisi suunnata aiempaa vaikuttavampia ehkäisy- ja hoitotoimia.
– Tärkeimmät alue-eroja aiheuttavat kuolemansyyt olivat verenkiertoelinten sairaudet ja alkoholisyyt sekä tapaturmaiset kuolemansyyt. Nämä ovat sairausryhmiä, joissa iso osa kuolemista voitaisiin välttää ennaltaehkäisyn, varhaisen toteamisen ja tehostuneen hoidon keinoin, toteaa THL:n kehittämispäällikkö Suvi Parikka.
Menetettyjen elinvuosien alue-erojen taustalla on väestön terveydentilaan ja terveyskäyttäytymiseen liittyviä alueellisia eroja sekä eroja palvelujärjestelmän toiminnassa.
– Eroihin voi liittyä myös rakenteellisia tekijöitä, kuten alueen sosioekonomiseen rakenteeseen liittyviä eroja. Esimerkiksi pienituloisuus on yleisempää ja korkea-asteen koulutus harvinaisempaa monilla Itä- ja Pohjois-Suomen alueilla verrattuna Etelä- ja Länsi-Suomeen, sanoo THL:n tutkimusprofessori Seppo Koskinen.