Vuotosivusto Wikileaks on julkaissut Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA:n raportin, jonka tarkoituksena on ”tarjota korkeimmissa asemissa oleville poliitikoille, sotilashenkilöille ja lainvalvojille analyyseja, varoituksia ja kriisitukea”.
Heinäkuussa 2009 julkaistussa raportissa käsitellään tärkeiden kohteiden (High Value Target eli HVT) salamurhia. Raportissa käydään läpi operaatioita muun muassa Talibania, al-Qaidaa, FARC-sissejä, Hizbollahia sekä PLO- ja Hamas-järjestöjä vastaan.
”Kapinallisjärjestöjen” johtajien murhaamisen hyviä ja huonoja puolia analysoidaan ja esimerkkitapauksia punnitaan Tšetšeniasta, Libyasta, Pakistanista ja Thaimaasta.
Wikileaksin mukaan raportissa todetaan, että salamurhaoperaatioiden hyödyllisyydestä on vähän todisteita.
Onnistumisista annetaan vain muutama esimerkki. Niitä olivat esimerkiksi Kolumbian armeijan tekemät FARC-johtajien Raul Reyesin ja Ivan Riosin salamurhat vuonna 2008, jotka heikensivät liikkeen yhtenäisyyttä.
Toisena esimerkkinä mainitaan Hamasin perustajien sheikki Ahmad Jassinin ja Abdel Aziz al-Rantisin tappaminen Israelin ohjusiskulla vuonna 2004.
Kitkeminen on tehokasta
”HVT-operaatiot pakottavat tavallisesti jäljellä olevat johtajat kasvattamaan turvatoimiaan. Tämä voi vaarantaa johtajan tehokkuuden”, raportissa sanotaan.
CIA:n mukaan salamurhan uhka sai al-Qaida -johtaja Osama bin Ladenin pysymään piilossa, käyttämään yksinkertaisia viestintäkeinoja ja välttämään alaistensa tapaamista.
Raportissa käsitellään myös niin kutsuttua ”kitkemistyyliä”. Siinä salamurhaajat eivät keskitykään vihollisryhmän korkeimpaan johtoon vaan erilaisissa avainasemissa oleviin henkilöihin.
CIA:n mukaan kitkemistä ”voidaan käyttää keskitason johtajien poistamiseen, epäpätevien johtajien suojelemiseen tai heidän palauttamiseensa johtoasemiin, vihollisten erottamiseen mahdollisista valtiollisista tukijoista ja tietolähteiden suojelemiseen”.
Vankeus ei aina kannata
Yksi raportin keskeisistä löydöksistä on Wikileaksin mukaan se, että tärkeiden kohteiden salamurhaaminen voi myös johtaa negatiiviseen lopputulokseen.
Tällaisena mainitaan esimerkiksi ”kapinallisliikkeen” saaman tuen kasvu ja sen ja paikallisväestön välisten siteiden vahvistuminen.
Ongelmaksi katsotaan myös mahdollisen valtatyhjiön syntyminen ja tilan avautuminen vielä entistäkin radikaalimmille toimijoille.
CIA:n mukaan korkea-arvoisten kohteiden vangitseminen ei ole välttämättä parempi vaihtoehto.
Raportissa viitataan Etelä-Afrikan Nelson Mandelan 27-vuotiseen vankeuteen ja todetaan, että ”johtajien vangitsemisella voi olla rajallinen psykologinen vaikutus ryhmään, jos jäsenet uskovat, että kaapatut johtajat palaavat lopulta takaisin ryhmän pariin tai jos johtajat voivat pitää yllä vaikutusvaltaansa, vaikka ovatkin vangittuina”.
