Valtiovarainministeri Antti Rinne (sd.) ei lämpene kokoomuksen ja keskustan liukumiselle kohti Viron yritysveromallia, jossa osan yrityksen voitosta voisi investoida verovapaasti työllisyyteen ja kasvuun.
Rinne huomautti Vero 2015 -tapahtuman neljän suuren puoluejohtajan paneelissa keskiviikkona Helsingissä, että Viron malli ei olisi Suomessa Euroopan unionin säädösten mukaan mahdollinen. Viro on hänen mukaansa saanut soveltaa malliaan erityisehdoin.
Rinne erosi muista puoluejohtajista myös siksi, että hän suhtautuu talouden dynaamisiin vaikutuksiin erittäin epäilevästi. Hänestä muiden puoluejohtajien kaavailut kokonaisveroasteen kevennyksistä ja miljardikevennyksistä ylipäätänsä olivat vastuutonta puhetta.
Sopeuttamiseen kaksi hallituskautta
Oppositiojohtaja Juha Sipilä (kesk.) ja pääministeri Alexander Stubb (kok.) sitä vastoin löysivät yhteisiä verolinjauksia, keinot ja toteuttamisen aikataulut erosivat.
Sipilän mukaan kymmenen vuoden kuluessa tarvitaan 200 000 uutta työpaikkaa: järkevään talouden sopeuttamiseen tarvitaan 6–7 vuotta.
Ensi vaalikauden lopussa on Sipilän mukaan vielä jäljellä kahden miljardin alijäämä. Verojen kiristämisessä on saavutettu ”tappi”. Tätä keinoa ei ole enää keskustan työkalupakissa. Sipilän puheet kirvoittivatkin oletuksia kahdesta hallituskaudesta.
Anders Borgin ja Juhana Vartiaisen keskiviikkoaamuna julkaistusta raportista Sipilä ei mielestään löytänyt uutta. Hänen mukaan ongelmat kyllä tiedetään, mutta toimeenpano niiden hoitamiseksi puuttuu. Hyvää raportissa oli arvio, että vientiteollisuus edellä pitäisi pystyä tekemään palkkaratkaisuja.
Liukuen kevennystä kohti
Kysymykseen kokonaisveroasteesta pääministeri Stubb vastasi pitämällä pitkää liukumaa kohti nykyistä keveämpää veroastetta tärkeänä. Stubb tarkoitti tällä 4–8 vuoden ajanjaksoa. Hän muistutti, että Suomen kokonaisveroaste on 48,8 prosenttia, EU:n keskiarvo on 15 ja OECD:n keskiarvo 39 prosenttia.
Stubb myös haastoi keskustan julkaisemaa tuoretta linjausta ansiotuloveroasteesta. Stubb laski, että sen toteutuminen kasvattaisi verotaakkaa.
– Meidän mielestä pitää tehdä radikaali ratkaisu. Te puhutte 200 miljoonan verohuojennuksesta, me puhumme kahden miljardin verohuojennuksesta, Stubb sanoi Sipilälle. Stubb korosti, että kokoomuksen veropolitiikka perustuu Suomen Pankin ja valtiovarainministeriön laskelmiin.
Sipilän mukaan kokonaisveroaste ei saa nousta missään tapauksessa. Sipilä lupasi yksityiskohtaisempia keskustan linjauksia perjantaiksi. Hänkin korosti keskustan laskelmien perustuvan SP:n ja VM:n lukuihin; tulossa oleva ennuste on nähtyä synkempi.
Stubbin mukaan kestävyysvajetta kurotaan äärimaltillisilla palkkaratkaisuilla ja haittaverojen nostolla. Rinne puolestaan piti vastuuttomana lupausta kokonaisveroasteen keventämisestä.
Poukkoilevaa veropolitiikkaa
Stubb syytti veropolitiikkaa poukkoilevaksi ja varoitteli syyllistymästä verotuksen sisäiseen näpertelyyn, koska yhteinen kokonaiskuva puuttuu. Suomen verotulo on noin 40 miljardia, ja Stubb perää rohkeutta suuriin ratkaisuihin.
Sipilä ja Rinne jakoivat Stubbin näkemyksen poukkoilevuudesta. Sipiläkin vaati pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta. Suunta on tärkeämpi kuin vauhti. Verotuksen on rohkaistava työn tekemiseen ja yrittäjyyteen. Sipilän mukaan isoja liikkeitä ei verotuksen sisällä vielä kuitenkaan pystytä tekemään.
Haittaverot jakavat mielipiteitä
Perussuomalaisten Timo Soini ei pitänyt termistä äärimaltillinen palkkaratkaisu. Hän kehottikin puhumaan nollaratkaisusta. Soinin mukaan työmarkkinaratkaisuissa sopimusyhteiskunta on kaikkien etu, mutta se ei saa olla itsetarkoitus. Tulokset ratkaisevat.
Soini katsoi, että Suomi saadaan nousuun ainoastaan viennin kautta. Hänen mukaansa meillä on pula työnantajista, jotka ovat valmiita ottamaan riskiä. Taustalla väijyvät 90-luvun laman kokemukset ja tarve konkurssilainsäädäntölain uudistamisesta.
– Ei meidän kilpailukykyä ole vieneet palkat, vaan kaiken maailman tilpehööriverot, jotka ovat paljon ylemmällä tasolla kuin meidän kilpailijamaissa, Soini saarnasi ympäristö- ja energiaveroista.
Rinne kiitteli Borgin ja Vartiaisen analyysiä menneistä vuosista. Hän myös myönsi, että 2007 tehtiin ratkaisu, joka ei sopinut sen jälkeiseen aikaan. Kahden vuoden aikana tehtiin yli yhdeksän prosentin ”täysin sopimaton” palkkaratkaisu.
– Se on vaikuttanut Suomen kilpailukykyyn.
