Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi siirtynyt vihreä vaikuttaja Anni Sinnemäki kirjoittaa Nykypäivä-lehdessä otsikolla Venäjä, Venäjä, Venäjä.
Hän sanoo joutuneensa haastamaan aiheesta itseään vuosien varrella ja erityisesti viime vuoden aikana.
– Oma kokemukseni Venäjästä ulottuu pitkälle. Olen opiskellut venäjän kieltä ensimmäisenä vieraana kielenä, vieraillut Neuvostoliitossa jo vuonna 1979, olen ollut tekemisissä maan kanssa oikeastaan koko opiskeluaikani ja työurani ajan, Anni Sinnemäki valottaa.
Hän kertoo lukeutuneensa tuoreena kansanedustajana 1999-2000 ”niihin Venäjän-tuntijoihin, jotka näkivät Venäjän positiivisen kehityksen, jos nyt ei selvänä, niin kuitenkin mahdollisena”.
– Tilanne Venäjällä alkoi muuttua nopeasti ja 2000-luvun alkuvuosina arvioni kallistui siihen suuntaan, että Venäjän kehittyminen demokraattiseksi oikeusvaltioksi on yhä epätodennäköisempää. Samalla muuttui myös näkemykseni turvallisuuspolitiikan keskipitkän aikavälin uhista. Autoritääriseksi kääntyvä valtio muodostaa aina suuremman turvallisuuspoliittisen riskin kuin demokratisoituva valtio.
Sinnemäen mukaan ”olemme Suomessa halunneet Venäjän osalta vähän epätoivoisuuteen asti uskoa Venäjään kumppanina, johon ainakin jossain määrin voi luottaa”.
– Vuoden 2014, Krimin valtauksen ja sodan Ukrainassa jälkeen on viimeistään hetki, jossa meidän täytyy mielestäni katsoa tosiasioita silmiin ja päivittää näkemyksemme Venäjästä. Venäjä on maa, joka käy sotaa yhdessä naapurimaassaan. Venäjä hautaa sotilaitaan ilman sotilaille kuuluvaa tunnustusta. Venäjä ei tunnusta naapureidensa suvereeniutta täysimääräisesti, Sinnemäki kirjoittaa.
– Minulta tilanne on vaatinut uudelleenarviointia turvallisuuspolitiikassa – en enää lähtisi tekemään merkittäviä säästöjä puolustusmenoihin kuten vielä vuonna 2011. Uudelleenarviointia, uskoisin, joudutaan tekemään monessa paikassa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Anni Sinnemäen mielestä ei ”kannata nielaista pureskelematta Venäjän valtaapitävien kansalleen syöttämää marttyyritarinaa. Venäjä ei ole lännen uhri. Venäjän toimet Ukrainassa eivät olleet Ukrainan syy. Venäjän irtautuminen kansainvälisestä ennustettavasta yhteistyöstä saattaa kestää kauan”.
– Näiden asioiden analysointi uskoakseni haastaa meitä kaikkia, jotka olemme eläneet pitkään historiallisesti katsottuna poikkeuksellisen vakaan Venäjän naapurina.
