Juha Sipilä (kesk.) on laittanut koko arvovaltansa peliin yhteiskuntasopimuksen syntymiseksi. Samalla hän on käytännössä luovuttanut hallituksen vallan keskeisimmissä kysymyksissä – ei ainoastaan työmarkkinajärjestöille yleisesti – vaan yksipuolisesti SAK:lle. Suurin työmarkkinakeskusjärjestö on luonnollisesti ottanut vallan avaimet tyytyväisenä ja myhäillen kouraansa.
Maanantaina SAK saneli ehdot osallistumiselleen keskitettyyn työmarkkinasopimukseen. Käytännössä ehdot tarkoittavat hallitusohjelman työmarkkinoita joustavoittavan osion vesittämistä kokonaan.
SAK haluaa paikallisen sopimisen työmarkkinapöytään. Palkansaajajärjestöt ovat edellyttäneet, että paikallisesta sopimisesta sovitaan työehtosopimuksissa, eikä lainsäädännöllä.
Toisaalta hallituksen asettaman paikallista sopimista pohtivan kolmikantaisen työryhmän tarkoituksena on nimenomaan valmistella lakimuutoksia, joilla paikallista sopimista edistetään hallitusohjelman mukaisesti.
Ilman lainsäädäntöön kirjaamista ei ole mahdollista laajentaa paikallisen sopimisen mahdollisuuksia järjestäytymättömille työnantajille. Suomen 90 000 työnantajayrityksestä puolet on järjestäytymättömiä. Lisäksi paikallisen sopimisen toteutumisesta ei ole mitään takeita, jos se jätetään liittojen kesken sovittavaksi työehtosopimuksiin.
Ilman laajaa mahdollisuutta sopia työehdoista työpaikoilla, hallituksen tavoitteet työllisyysasteen nostamisesta romuttuvat.
Keskeisin kysymys koko hallituksen onnistumisen kannalta on, taipuuko hallitus – ennen kaikkea taipuuko Sipilä – SAK:n vaatimuksiin. Jos Sipilä ei taivu, yhteiskuntasopimus jää syntymättä. Silloin hallituksen olisi uskottavuutensa säilyttääkseen vietävä kilpailukykytoimet eli pakkolait eteenpäin, vaikka ne vaikuttavatkin olleen lähinnä bluffi työmarkkinajärjestöjen painostamiseksi sopimukseen.
Yhteiskuntasopimusneuvotteluiden lopullinen kariutuminen tarkoittaisi, että työmarkkinaneuvottelut hoidettaisiin syksyllä liittokierroksella, ja lakoilta tuskin vältyttäisiin.
Sipilä käynnisti viritelmänsä yhteiskuntasopimukseksi jo hyvissä ajoin ennen eduskuntavaaleja. Ensimmäisen yritelmän neuvotteluiksi hän käynnisti samanaikaisesti hallitusneuvotteluiden kanssa. Sen jälkeen harva on enää pysynyt laskuissa, kuinka monta kertaa neuvottelut on käynnistetty uudelleen. Yhtä monta kertaa ne ainakin ovat tähän mennessä kariutuneet.
Hallitus aikoo ilmoittaa ensi viikolla, miten se aikoo toimia. Valittavana on kaksi vaihtoehtoa. Toinen on hallituksen linjasta ja paikallisen sopimisen edistämisestä kiinni pitäminen ja yhteiskuntasopimuksen lopullinen romuttuminen. Ja toinen on hallituksen talouspolitiikan linjasta luopuminen ja yhteiskuntasopimukseen suostuminen.
