1990-luvun lamavuosien valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok.) kirjoittaa Etelä-Suomen Sanomien mielipidesivulla toivomuksestaan, että joku edes hieman pöyhisi hyväveli-verkostojen toimintaa.
Iiro Viinasen mukaan esimerkkejä yhteiskunnan kokonaisedun vastaisen menon jatkamisesta on vaikka kuinka paljon, ja hän mainitsee muutamia.
Ensimmäinen on ay-liikkeen verottomuus, josta ei hänen mukaansa käynnisty keskustelu millään.
– Järjestöissäkin on havaittu, että kun ei provosoidu ja ryhdy väittelyyn asiasta, koko asia jää silleen, Iiro Viinanen toteaa.
– Luulisi heilläkin olevan sen verran selkärankaa, että kun julkisuutta vaaditaan nykyään lähes kaikkiin asioihin, kertoisivat miljardien verovapaan omaisuutensa erittelyn tai edes kokonaismäärän. Lakkoasehan on viime kädessä käytettävissä, jos päättäjät voimakeinoin sitä alkaisivat vaatia.
Hiljaa ovat Viinasen mukaan ”niin asianosaiset kuin tuppisuina yhtiökokouksissa istuvat osakkeen omistajat”.
– Todellisuudessa kansanedustajistakin lienee enemmistö jonkin liiton jäseniä, mikä takaa salaisuuden säilymisen. Ja vaikeneminen jatkuu.
Toisena epäkohtana Iiro Viinanen mainitsee homerakennukset. Hän kertoo itselläänkin olevan ”karvaita kokemuksia, että myös kovan rahan tuotannossa edelleen esiintyy anteeksiantamattomia virheitä, jotka toistuvat kenenkään siihen lujalla otteella puuttumatta”.
– Asunnonostaja on pieni vastus grynderille, eivätkä resurssit yleensä riitä oikeuskäsittelyyn. Olemalla hiljaa ja vastahankaan rakentaja voittaa aina, Viinanen kirjoittaa.
– Homerakennukset eri puolilla Suomea ovat olleet yhtenään julkisuudessa ja korjauskulut ovat miljardien luokkaa. Mutta vaikka asia on yhtenään esillä, yhtään syyllistä ei ole nimetty, saati saatettu vastuuseen tekemättömyyksistään. Ei suunnittelijoita, valvontaa, rakennusliikettä tai kiinteistön huollosta vastaavaa tahoa, hän toteaa.
– Korjataan vain ja yleensä veronmaksajien laskuun. Voisihan nyt edes sen selvittää, onko esimerkiksi rakennustarkastuksella mitään roolia nykyjärjestelmässä.
– Kaiken lisäksi näyttöä on riittämiin rakennusvirheistä.
Lisäksi hän mainitsee vesistöjä pilaavan turvetuotannon valvonnan ja veroparatiisien hyödyntämisen.
– Mitään lopullista ei tästäkään asiasta ole kuulunut, ja vaikea sitä lieneekin selvittää, jos tilin omistajakaan ei tiedä, mistä rahat ovat tulleet ja minne menneet, Iiro Viinanen katsoo.
– Sama hiljaisuus vallitsee ylimmän yritysjohdon palkkojen ja palkkioiden suhteen. Useiden miljoonien vuositulot eivät ole tätä päivää varsinkaan, kun talouskehitys ei vielä kauaa ole näyttänyt elpymisen merkkejä.
– Kunpa joku edes hieman pöyhisi niin sanottujen hyväveli-verkostojen toimintaa ja henkilökytkentöjä, niin saattaisivatpa syyt löyhään palkitsemiseen paljastua. Mutta hiljaa ovat niin asianosaiset kuin tuppisuina yhtiökokouksissa istuvat osakkeen omistajat. Ja niin mikään ei muutu.
