Hyvä, yleisön mieliin pysyväisesti jäävä aforismi syntyy usein vahingossa. Henkiseen hönkäisyyn voi piiloutua irvailtava tyhmyys tai vähemmän korrekti loukkaus. Esimerkiksi mäkihyppääjä Matti Nykänen ja keihäänheittäjä Seppo Räty ovat kuuluisia äkkinäisten sammakoiden lausumisista. Ne ovat tarjonneet tiedotusvälineille mainioita repliikkejä, joita kansa on kuluttanut suurella mielihyvällä.
Urheilijoista on pitkä matka tutkimustyön parissa ahertaviin. Tieteen päivät täytti tänä vuonna 40 vuotta. Juhlan kunniaksi on kerätty ja julkaistu asiasta kiinnostuneiden synnyttäviä ajatelmia. Kirjaksi tiivistetyt kilpailutyöt antavat mainion kuvan siitä, mitä syntyy, kun uusia ajatelmia julkaistaan läjämäärin. Lukija joutuu koville.
Tiedeaforismi ei synny väkisin. Se putkahtaa päästä äkkinäisesti, se herättää oivaltajassaan mielihyvän ja yllätyksen tunteen. Kuin unessa syntynyt älyn väläys, ajatus on saatava ripeästi muistiin. Sen jälkeen tuo nerouden tuote on otettava jatkokäsittelyyn. Seuraa kriittinen jalostustyö, nerouden hiominen timantiksi. Vaikka lopputulos voi keksijää itseään ihastuttaa, ulkopuolinen lukija saattaa jäädä kylmäksi.
Tuttu nimi takaa aforismin perille menon
Varsin usein tuntuu siltä, että olennaista ei suinkaan aina ole se, mitä on sanottu, vaan se, kuka on sanonut. Kun kohuhenkilö Lenita Airisto kailotti kerran kustantajansa tiedotustilaisuudessa miehiä tarkoittaen: ”potkikaa niitä munille”, eivät tuosta miessukupuolen edustajat olleet moksiskaan.
Mutta auta armias, jos joku yhtä suuren kuuluisuuskertoimen omaava mies olisi rääkäissyt vastaavanlaisesti kohdistaen yllytyksen naisiin, someraivo olisi noussut pilviin. Paheksuvat boikotit olisi herätetty heti henkiin.
Siksipä viisaidenkin ajatusten suhteen pätee sama lainalaisuus. Ei ole suinkaan yhdentekevää, kuka nerokkaan oivalluksen esittää. Takana täytyy olla tunnettu tai tuttu henkilö, jonka kautta lausahdus saa tuekseen potentiaalista nostetta, ymmärrystäkin.
Siksipä Timo Salon toimittaman Tiedeaforismikirjan ajatelmien lukija on osittain eksyksissä. Jollei ole vuosikaudet pyörinyt tieteen tekijöiden keskinäisissä keitoksissa, mietelauseet jäävät leijumaan kuin orpoina.
Otetaan esimerkki.
Espoolainen kunnallispoliitikko, kokoomuksen kansanedustaja ja ympäristöministeriön ex-virkamies Jouni J. Särkijärvi tuli tutuksi jo 1970-luvulla. Hän oli yksi niistä skarpeista – puolueen uneliasta rauhaa häirinneistä – nuorista, joiden ansiosta kokoomusta kehuttiin ja pilkattiin älykköpuolueeksi. Siksipä Jouni J.:n oivalluksista löydän ahaa-elämyksiä ja halun kannanottoon:
– Sivistyksellä on riskinsä, koska sen valo paljastaa senkin, minkä muuten haluaisi pitää pimennossa.
– Kukaan ei halua yksinkertaisempia autoja tai tietokoneita, ainoastaan yksinkertaisemman maailman.
Jälkimmäisen aforismin suhteen olen Särkijärven kanssa jyrkästi eri mieltä. Juuri autoltani ja muun muassa siihen liitetyltä tietotekniikalta toivoisin nykyistä selkeämpää yksinkertaisuutta. Kerran vieressäni istunut kaveri luki opaskirjasta auton ilmastointi-, tuuletus- ja lämmityslaitteistoa koskevia neuvoja. Emme ymmärtäneet järjestelmästä yhtään mitään.
Yksinkertaisena ihmisenä ymmärtäisin autosuunnittelijoiden aikaansaannoksia paljon paremmin, jos tavoitteena olisi ollut yksinkertaisuus. Muusta maailmasta viis.
Keitä he ovat?
Vaikka aforismikokoelmaan on kelpuutettu kymmeniä tieteen parissa uurastavia, heidät olisi kaikki tullut kahdella lauseella esitellä.
Lukija olisi saanut tukea omille oivalluksilleen ja löytänyt yhteyksiä, perusteitakin. Siksipä suurten ajatusten katalogit jaotellaan usein aihepiirin tai esittäjänsä mukaan. Kehutaanpa kuitenkin seuraavia:
– Tieto on aina epävarmaa. Jos olet varma, on kysymys uskosta. (Rauno Penttinen)
– Nyrkki ei osaa laskea, se on kadottanut sormensa. (Helena Tornberg)
– Mikä muuttaa, se merkitsee. (Arto J. Annila)
– Tulevaisuuden antropologia: mistä löytäisin ihmiskulttuurin. (Tommi Hautaniemi)
– Henkeä ei pelasteta, vain pidennetään. (Sauli Salomaa)
– Älä luule noitaroviota majakaksi. (Ulla Portaankorva)
– Linnunradalla on aina muutto menossa. (Vesa Papunen)
Viisauksia, elämänohjeiden, mietelauseiden monet kokoelmat tarjoavat käyttökelpoisia henkäyksiä moneen tarkoitukseen. Niitä siteeraavan on oltava kuitenkin tarkkana. Ongelma ei liity tekijänoikeuksiin vaan hyvällä maulla harkittuun asiayhteyteen. Aforismin valinta on sama kuin vitsin kerronnankin suhteen: sen on paras olla hyvä.
Timo Salo (toim.): Tiedeaforismikirja. Uusia ajatelmia tieteestä. Into 2017.
MARKKU JOKIPII.
