Yksittäinen tutkimusryhmä ei olisi pystynyt toteuttamaan koetta koko Suomen mittakaavassa.
– Kansalaistieteessä vapaaehtoiset osallistuvat suoraan tieteellisen aineiston kokoamiseen. Yhdessä pystymme muodostamaan laajan kuvan, kertoo hankkeen tutkija Riikka Kaartinen Helsingin yliopiston tiedotteessa.
Eri eliöiden ja ilmaston vaikutusta lannan hajoamiseen verrattiin lähes 80 tilalla yli Suomen. Jokaisella paikkakunnalla mitattiin, kuinka nopeasti lehmänläjät hajosivat eri selkärangattomien toimesta.
Osa läjistä jätettiin paljaiksi, jotta kaikki hajottajat pääsisivät niihin käsiksi. Toiset lantaläjät suojattiin erilaisilla häkeillä. Näin saatiin selville, paljonko lantaa jää jäljelle kun jonkin tietty eliöryhmä puuttuu.
– Tällä kertaa veimme kansalaistieteen askeleen pidemmälle etenemällä pelkästä luonnon seuraamisesta todelliseen kokeeseen, kertoo tutkimusryhmän johtaja Tomas Roslin.
Sittiäiset ovat tehokkaita
Suurin osan lantaläjästä hajoaa mikrobitoiminnan seurauksena tai haihtuu vesihöyrynä ilmaan läjän kuivuessa. Lantaläjän kokonaispainosta selkärangattomat hajottavat noin 13 prosenttia.
Lannassa elävistä hyönteisistä suurimmat, maan alle kaivautuvat sittiäiset hajottavat lantaa kaksi kertaa nopeammin kuin pienemmät lantakuoriaiset ja lierot.
Ilmastolla on myös suuri vaikutus lannan hajoamiseen. Etelä-Suomessa lantaläjä katoaa paljon nopeammin kuin pohjoisessa.
– Hankkeemme osoittaa, että uusi lähestymistapa voi avata uusia ulottuvuuksia tieteessä, Roslin huomauttaa.
