Henkirikosten määrä Suomessa on laskenut. Vuosina 2010-2014 henkirikosten määrä jäi joka vuosi alle kahteen tapaukseen 100 000 asukasta kohti.
Määrä on pienempi kuin koskaan:
– Historiassa ei tunneta yhtä pitkää yhtenäistä jaksoa, jonka aikana henkirikollisuus on ollut näin matalalla tasolla, kertoo tutkija Martti Lehti Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista.
Henkirikokset ovat vähentyneet Suomessa 1990-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Esimerkiksi vuosina 2000 – 2009 tehtiin keskimäärin 2,31 henkirikosta 100 000 asukasta kohti. 1990-luvulla keskiarvo oli hieman yli kolme.
Lehti toteaa tämän noudattaa yleiseurooppalaista ja länsimaista kehitystä. Hänen mukaansa kuolemaan johtava väkivalta on laskenut merkittävästi kaikissa teollisuusmaissa viimeisten 15 vuoden aikana
Selityksiä on haettu yhteiskunnallisista arvoista, käyttäytymiskulttuurin muutoksista ja ikärakenteesta. Esimerkiksi netissä käytetty aika saattaa vähentää nuorten tekemiä henkirikoksia. Väestön vanhenemisen taas arvioidaan selittävän Suomessa noin neljänneksen vähentyneistä henkirikoksista.
– Yksi selitys on se, että yhteiskunta muuttuu konservatiivisemmaksi. Joissakin maissa on palattu siihen, mistä lähdettiin 1960 – 70-lukujen taitteessa. Silloin väkivaltarikollisuus alkoi lisääntyä räjähdysmäisesti länsimaissa, mitä on selitetty esimerkiksi liberalisoitumisella ja yhtenäiskulttuurin rikkoutumisella, Martti Lehti sanoo.
Kuitenkin kurottavaa moniin muihin länsimaihin on Suomella edelleen paljon. Suomessa tehdään väestöön suhteutettuna kaksinkertainen määrä henkirikoksia esimerkiksi Ruotsiin ja Saksaan nähden.
Historioitsija, professori emeritus Heikki Ylikangas on sitä mieltä, että Suomen korkeaa väkivaltarikollisuutta selittää Suomen haja-asutus, metsäisyys ja runsas yksinäistalojen määrä, jotka ovat aiheuttaneet ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä.
– Uskon, että sosiaalinen eristyneisyys selittää pitkälti Suomen henkirikollisuutta laajemminkin. Ylikangas sanoo.
henkirikokset on tilastoitu Suomessa 1750-luvulta lähtien. Henkirikoksissa käytetyt välineet on tilastoitu kattavasti vuodesta 1910 eteenpäin. Tyypillinen henkirikos tehdään nykyään keittiöveitsellä, yksityisasunnossa ja humalassa. Sekä tekijä että uhri ovat miehiä. Teräase on tilastojen mukaan ollut aina suomalaisten suosima tappoväline.
Suomen historiassa yksi verisimmistä ajanjaksoista on puukkojunkkareiden aikakausi Etelä-Pohjanmaalla 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla. Häjyjen ajan väkivalta-aaltoa on selitetty paitsi runsaalla alkoholinkäytöllä, myös sosiaalisella eriarvoistumisella.
Viime vuosikymmeninä henkirikokset ovat siirtyneet paljolti pois julkisilta tiloista yksityisasuntoihin.
Martti Lehti selittää tämän johtuvan siitä, että yhteiskunnan talousrakenne on muuttunut ja rikollisuus marginalisoitunut.
Kun muutettiin maalta kaupunkeihin, rähinöinti siirtyi kylänraitilta ensin kaatopaikoille ja sitten vuokra-asuntoihin. Nykyään tyypillinen tekijä on 20-45 -vuotias mies, jolla on pitkä päihdehistoria.
– Nuorisoväkivalta väheni valtavasti sotien jälkeen. Jäljelle jäi päihteiden väärinkäyttäjien keskinäinen väkivalta. Kun surmatyöt ovat siirtyneet neljän seinän sisälle, puukko on vaihtunut joka kodin välineeseen, keittiöveitseen. Teon kohteeksi joutuu aiempaa useammin oma puoliso, Lehti sanoo.
Savo-Karjalan läänissä tehtiin eurooppalaisittain poikkeuksellisen paljon sukulais- ja perheensisäisiä surmia 1700 – 1800-lukujen taitteessa. Suurin osa niistä tehtiin kotona, mutta myös syrjäiset kaskimaat olivat usein tekopaikkoja.
Aikakaudelle erikoista oli se, että naiset olivat usein osallisina teoissa: Itä-Suomessa sekä tekijöissä että uhreissa naisia oli kaksinkertainen määrä puukkojunkkarien Etelä-Pohjanmaahan nähden.
Naisten turvautumista väkivaltaan saattavat selittää venäläisten miehitysuhkan luoma turvattomuus sekä se, että puukko oli työväline, jota myös naiset kantoivat mukanaan.
Nykyään naisten osuus sekä henkirikosten uhreista että tekijöistä on kasvanut. Surmaajana nainen on edelleen harvinaisempi kuin uhrina. Viime vuosina surmaajista on ollut naisia noin 13 prosenttia ja uhreista noin kolmannes.
Alkoholi on ollut keskiössä henkirikoksissa sekä Suomen historiassa, että nykyään. Kolme neljästä henkirikoksen tekijästä on nykyään ryypiskellyt ennen tekoa.
Historia on osoittanut, että yritykset rajoittaa viinan saatavuutta eivät ole vähentäneet henkirikollisuutta. Päinvastoin esimerkiksi vuosina 1919-1932 kieltolain aikaan henkirikollisuus räjähti käsiin ja surmia tehtiin 1920-luvulla viisinkertainen määrä nykyiseen nähden.
Tämä johtui siitä, että äärimmilleen kiristetyn alkoholipolitiikan vuoksi maahan salakuljetettu sprii kaksinkertaisti alkoholin kulutuksen ja merkitsi siirtymistä entistä väkevämpiin juomiin. Ampuma-aseista tuli myös aikakaudella suosittuja.
Heikki Ylikangas ei usko ankaraan alkoholipolitiikkaan, vaan luottaa kieltojen ja rajoitusten sijaan siihen, että suomalaisten juomatavat eurooppalaistuvat eli humalahakuinen juominen vähenee. Hänen mukaansa myös tuloerojen pieneneminen osaltaan vaikuttaa henkirikosten vähenemiseen.
