Moni on satiirisesti tuumaillut, että Suomi selviytyi sodasta kiitos Adolf Hitlerin ja Josif Stalinin. Arkistojen vähitellen auetessa ja niitä Yhdysvalloissa viime vuodet penkonut Hannu Rautkallio korostaa Yhdysvaltain roolia Suomen itsenäisyyden varmistajana.
Presidentti Risto Ryti ja marsalkka C.G.E. Mannerheim olivat hyvin luottamuksellisissa yhteyksissä Yhdysvaltain korkeimpaan johtoon. Lisävalaistusta Yhdysvaltain epäloogiseen käyttäytymiseen Rautkallio on löytänyt 2010-luvulla avautuneista arkistoista.
– USA:n roolia Suomen suhteen on pidetty marginaalissa. USA:n linjavalinnoissa on ihmettelemistä. Esimerkiksi Yhdysvallat pidättäytyi aluksi lainkaan kiinnostumasta Euroopasta, ja talvisodan aikana maa käänsi ”hyväntahtoisesti” selkänsä Suomelle.
Vielä 1930-luvun lopulla Yhdysvalloissa eli Venäjän vallankumouksen romantiikka. Entisistä kommunisteista koostuva klikki operoi Washingtonissa voimakkaasti Neuvostoliiton hyväksi. Ryhmä oli miehittänyt valtiovarainministeriön Division of Monetary Research –osaston, jonka johdossa oli apulaisministeri Harry Dexter White. Hän on tämän jännitysnäytelmän pääkonna.
Vaikka Franklin D. Rooseveltilla olisi jo suosionsakin puolesta ollut mahdollisuus tukea pelotta myös suomalaisia, hän ei ”asiantuntijoittensa” opastamana siihen ryhtynyt. Asenne Suomea kohtaan alkoi muuttua, kun Suomi oli selvinnyt talvisodasta, ja Stalinin todellinen johtajaprofiili alkoi paljastua.
Lupaus Rytille, joka piti
Maailmansodan merkillisyyksiin kuuluu, että Yhdysvaltain ja Suomen vastakkaisista asetelmista huolimatta Lissabonissa Suomen pääkonsuli Taavi Pohjanpalo ja Yhdysvaltain ulkoministeriön ja OSS:n (Office of Strategic Services, CIA:n edeltäjä) edustajat, muun muassa lähetystöneuvos George F. Kennan, tapaavat. Kennan oli nouseva Yhdysvaltain johtavaksi ulkopolitiikan vaikuttajaksi tähtäimenä kommunismin leviämisen patoaminen.
Risto Ryti toimi kirjaimellisesti Lissabonista jälkikäteen vuoden 1943 kuluessa välittyneiden amerikkalaissuositusten mukaisesti. Suomi jatkoi Saksan rinnalla sotaa vielä kesällä 1944. Eikä Yhdysvallat julistanut sotaa Suomelle.
Yhdysvaltain ulkopoliittisen johdon hidas, liki näkymätön muutos Suomea kohtaan ilmenee liittoutuneiden välisessä yhteydenpidossa. Suomen erillissota saa tunnustuksen, erillisrauhankin puolesta tehdään töitä, vaan suomalaispoliitikot eivät tunnusteluista innostu. Rytin syyksi luetaan sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä jopa Yhdysvaltain välitysyritysten torjuminen, vaikka Rytillä yksin ei ollut niiden hyväksymiseen valtaa.
Merkittävää oli, että ehdottoman antautumisen sijaan teimme sopimuksen pelkästään antautumisesta. Seurasi erillisen sodan erillinen rauha, jonka Yhdysvallat oli valmis siirtämään voittajien yhteiseen ratkaisuun.
Sen Stalin esti, mutta miten oli mahdollista: Risto Ryti ja Mannerheim tekivät keskenään sopimuksen, kuin tuosta vain. Jälkimmäisestä tuli maamme presidentti. Stalin teki rauhansopimuksen kaikesta syntisimmän kanssa. Ryti puolestaan ryhtyi vastaamaan syytöksiin, jotka sanelivat pääosin Urho Kekkonen ja Josif Stalin!
Rauhanoppositio sotkee asetelmia
Rautkallio ei käsittele hellin käsin ns. rauhanopposition toimia. Toki ns. 33 tunnetun kansalaisen julkistama kirjelmä 22.8.1943 tarkoitti hyvää, mutta samalla se oli vaaraksi sotaa käyvän maan yhtenäisyydelle.
Avainhahmot löytyivät Väinö Tanneria vastustavien sosialidemokraattien ja ruotsinkielisen sivistyneistön piiristä. Jälkikäteen he antoivat ymmärtää, että vain tuon Sivistysseuraksi nimittämänsä piiriin kuuluneet pyrkivät vakavasti Suomen irrottamiseen sodasta.
Rauhanopposition jäsenet eivät salaisista yhteyksistä tienneet mitään. Ilkikurista onkin nyt lukea, kuinka Urho Kekkonen Tukholmassa antoi ymmärtää kuuluvansa ryhmän sisärenkaaseen ja suosittelee Rytille yhteyksien avaamista Yhdysvaltain kanssa.
Vielä keväällä Kekkonen jatkoi Suomen Kuvalehden nimimerkkinä Pekka Peitsi lietsoen taisteluhenkeä ”kansalliseen itsemurhaan” saakka. Rautkallion lukemien asiakirjojen perusteella UKK harkitsi pakolaishallituksen vaihtoehtoa, ja tietenkin pääministerin asemaa siinä.
Hannu Rautkallio: Mannerheim vai Stalin. Yhdysvallat ja Suomen selviytyminen 1939-1944. Otava 2014.
Kirjoittanut: MARKKU JOKIPII
