Jänisrutto eli tularemia on zoonoottinen eli eläimestä ihmiseen tarttuva infektio. Jänisruton aiheuttaja Francisella tularensis –bakteeri kuuluu myös potentiaalisten bioaseiden listaan.
Jänisruttoa esiintyy vain pohjoisella pallonpuoliskolla ja taudin ilmaantuvuus on erityisen suuri Suomessa ja Ruotsissa. Professori Olli Vapalahden tutkimusryhmä Helsingin yliopistosta on selvittänyt jänisruton ilmaantuvuutta vuodesta 1995 alkaen eri puolilla Suomea sekä jänisrutto-vasta-aineiden esiintyvyyttä väestössä.
Jänisrutto tarttuu useimmiten hyttysen pistosta loppukesästä ja alkusyksystä. Sen oireita ovat muun muassa korkea kuume, hyönteisen pistokohtaan kehittyvä haavauma ja paikallisten imusolmukkeiden tulehdus.
Suomessa todetaan säännöllisesti suuria epidemioita, joissa sairastuu satoja, jopa tuhansia henkilöitä. Epidemiat kuitenkin rajoittuvat vain joillekin paikkakunnille, tyypillisesti Pohjanmalla ja Keski-Suomessa. Tänä vuonna tartuntoja on raportoitu jo kolmattakymmentä, ja määrä näyttäisi olevan nousussa, lähinnä Oulun seudulla.
Vapalahden ryhmän tutkimuksessa osoitettiin, että uusia jänisruttotartuntoja todetaan erityisesti runsasta myyrävuotta seuraavana vuonna.
Taudin ilmaantuvuus on pitkällä aikavälillä selvästi suurinta Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaalla sekä Keski-Suomessa, mutta eri vuosina epidemiat esiintyvät eri paikkakunnilla.
Epidemioita esiintyi vuosina 1995, 1996, 2000, 2003, 2006, 2007, 2009, 2012. Jänisrutto-vasta-aineita todettiin kahdella prosentilla aikuisväestöstä, useimmiten Pohjois-Pohjanmaalla asuvilla, mistä myös ilmoitettiin eniten jänisruttotapauksia tartuntatautirekisteriin.
Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä jänisruton esiintymisen olevan paitsi paikallista, myös syklistä ja syklien liittyvän jyrsijäkantojen vaihteluun
Tutkimus on julkaistu EUrosurveillance –tiedelehdessä.
