Vuonna 2013 itsemurhan teki 887 ihmistä, heistä 666 oli miehiä ja 221 naisia. Itsemurhista kahdeksan prosenttia tapahtui liikenteessä. Itsemurhakuolleisuus 100 000 henkeä kohti on Suomessa lähes puolittunut (–46 %) vuodesta 1990 (30,0) vuoteen 2013 (16,3).
Kaikista kuolemansyistä vuonna 2013 miesten itsemurhien osuus oli kolme prosenttia ja naisten yksi prosentti.
Mielenterveyden häiriöt ovat keskeisimpiä itsemurhakuolemien taustasyitä, kertoi tutkimusprofessori Timo Partonen THL:stä Lääkäripäivällä perjantaina.
Hänen mukaansa usein tämä jätetään suurelle yleisölle kertomatta. Itsemurhayritys on itsemurhakuoleman suurin vaaranmerkki.
– Itsemurhayritykset eivät välttämättä aina tule edes läheisten tietoon. Useimmat ovat kuitenkin pyrkineet kertomaan aikeistaan, ja tavallisesti taustalla on useampi kuin yksi jo pitempään kestänyt syy. Tämä seikka avaa samalla mahdollisuuden puuttua asiaan ja myös tarjota apua ajoissa.
Partosen mukaan itsemurhan ehkäisyn kulmakivenä on se, että mielenterveyden häiriöön sairastunutta hoidetaan hyvin. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että jokainen itsemurhaa yrittänyt saa ensiavun jälkeen myös välitöntä tukea, hoitosuunnitelman ja asianmukaista hoitoa.
– Masennustila tulee havaita ja hoitaa ajoissa, päihteiden käytön tilalle tulee saada selviytymistä paremmin tukevia keinoja ja fyysisten sairauksien hoitokäytäntöihin tulee lisätä psyykkistä ja sosiaalista tukea.
Partonen totesi, että itsemurhien ehkäisemiseksi tarvitaan pelkän tiedottamisen ohella muitakin keinoja. Itsemurhavaaran nykyistä parempi tunnistaminen on tässä keskeinen vaikutuskeino.
Professorin mukaan medialla on huomioitava merkitys myös itsemurhien ehkäisylle.
– Itsemurhien uutisointitapa voi tarjota itsemurhaa aikovalle tai sitä jo yrittäneelle samaistumiskohteen ja siten pahentaa tilannetta. Maltillinen uutisointitapa itsemurhien kohdalla voi toisaalta osoittaa, mistä vaikeina hetkinä saa apua, ja siten estää itsetuhoista käyttäytymistä myös liikenteessä, Partonen arvioi.
