Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo kommentoi Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessaan maahanmuuttokeskustelua. Hiilamon mukaan väestö on jakautunut myönteisesti ja kielteisesti maahanmuuttoon suhtautuviin, minkä vuoksi on turha vaatia tolkkua, koska keskitietä ei enää ole.
Hiilamo selittää, että ilmiön taustalla ovat Suomessa näkyvät muut yhteiskunnalliset ongelmat, erityisesti talouskriisi ja työttömyys.
‒ Talouskriisi ei ole kohdellut tasapuolisesti suomalaisia. Se on iskenyt rajuimmin entisiin teollisuuspaikkakuntiin ja niiden asukkaisiin, Hiilamo muistuttaa.
Jo 1990-luvun alun lama jakoi kansan lamasta selvinneisiin ja laman vuoksi työttömiksi jääneisiin. Laman jälkeen Suomi eli nousukautta, kunnes iski uusi talouskriisi. Aiemman tyytyväisen keskiluokan tilalla on Hiilamon mukaan ahdistettu keskiluokka ja alistettu köyhälistö.
Globalisaatio on vienyt teollisuuden työpaikkoja halpamaihin, ja kehitystä ei Hiilamon mukaan voi pysäyttää varsinkaan, jos palkansaajat eivät ole valmiita laskemaan palkkojaan. Hiilamon mukaan työmarkkinoiden edessä seisoo kolme jonoa:
‒ Ensimmäisessä jonossa on koulutettu työvoima, joka saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa. Toisessa jonossa ovat työttömän perusturvalle jääneet pitkäaikaistyöttömät ja työmarkkinatukea saavat nuoret. Kolmanteen jonoon kuuluvat eivät saa työttömyysetuuksia, vaan yksinomaan toimeentulotukea.
Hiilamo sanoo, että ensimmäinen jono kulkee suhteellisen nopeasti, mutta kaksi jälkimmäistä takkuavat.
‒ Tilannetta voi verrata liikenneruuhkaan. Autot kulkevat eteenpäin yhdellä kaistalla, mikä luo aluksi myös hitaammassa jonossa toiveita siitä, ettei tie edessä ole poikki. Kun oma kaista ei pitkän odottelunkaan jälkeen ala vetää, valtaa mielen epätoivo, kiukku ja raivo, hän sanoo.
Hiilamon mukaan ihmisten eriarvoistuminen Suomessa on johtanut siihen, että ne, jotka ovat jääneet talouskriisin ja globalisaation häviäjiksi, kokevat maahan tulevat ulkomaalaiset uhkana omalle hyvinvoinnilleen.
Näitä häviäjiä ovat hänen mukaansa olleet erityisesti duunarimiehet, jotka jäävät usein myös ilman perhettä.
Ahdistetulle keskiluokalle ja alistetulle köyhälistölle globalisaatio tarkoittaa Hiilamon mukaan epävarmuutta ja ahdistusta, jota on helpompi purkaa muukalaisiin kuin kantasuomalaisiin. Sen sijaan koulutetuille globalisaatio on merkinnyt mahdollisuutta matkustella ja työskennellä ulkomailla.
‒ Taantuvan teollisuuspaikkakunnan duunari puhuu erilaisista maahanmuuttajista ja olosuhteista kuin omassa elämänpiirissään ulkomaalaisia kohtaava yliopisto-opiskelija tai koulutettu asiantuntija, Hiilamo sanoo.
Hänen mukaansa kyseessä on laaja Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa näkyvä ilmiö.
‒ Suuri yhteiskuntapoliittinen haasteemme on yhtä aikaa integroida maahanmuuttajat suomalaiseen yhteiskuntaan ja pitää huolta siitä, että myös keskiluokka ja köyhälistö pysyvät mukana. Maahanmuuttokeskustelussa tarvitaan samanaikaisesti molempia näkökulmia, Hiilamo sanoo.
