Jari Ehrnroothin mukaan perimmäiset käsitykset yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta nousevat esiin kovina aikoina.
– Ei ole oikein teettää työtä korvauksetta (riisto), eikä ottaa korvausta tekemättä työtä (vapaamatkustus), hän kirjoittaa Ylen kolumnissaan.
Ernrooth on kirjailija ja filosofi sekä kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti. Hänen mukaansa vapaamatkustaminen on taiottu sosialismissa hyveeksi.
– Ajatellaan, että on oikein tasata populaatiossa normaalisti jakautuvan suorituskyvyn aiheuttamaa eriarvoisuutta.
Jari Ehrnrooth toteaa, että Suomen oikeistolaiseksi mainittu hallituskin ”kiltisti varjelee vasemmistolaista tulontasausparatiisia kuin omaansa”.
– Ottakaa niiltä jotka onnistuvat menestymään ja antakaa niille jotka eivät onnistu yhtä hyvin. Hyvinvointivaltio heiluttaa tätä Robin Hoodin miekkaa, ja niin katoaa sosiaalisten tulonsiirtojen papereista vapaamatkustuksen leima, hän summaa.
Jari Ehrnrooth kutsuu tilannetta ”viime vuosisadalta lankeavaksi sosialismin varjoksi”. Kummallisimpana hän pitää sitä, että sen alle kerääntyy kaikkien puolueiden tuki. Tämän juuret juontuvat Ernroothin mukaan vuosikymmenten takaiseen haluun paikata suomalaisen yhteiskunnan ristiriitoja.
– Kansallisen trauman jälkihoidoksi luotiin laajamittainen hyvitysvaltio, jonka poliittisesta tarpeellisuudesta ja sosiaalisesta kustannustehokkuudesta voi olla montaa mieltä, hän lataa.
Jari Ehrnroothin mukaan vapaamatkustuksen riemuvoitto ei ole sattumaa.
– Se on työväenliikkeen linnakkeissa tietoisesti rakennettu keino ulosmitata työnantajilta ja paremmin ansaitsevalta keskiluokalta kaikki mikä tulonsiirtojen avulla irti saadaan.
Ehrnrooth mainitsee esimerkiksi, kuinka asumistukeen kuluu 1,7 miljardia vuodessa ja edunsaajia on 800 000 henkeä eli 60 prosenttia vuokralla asuvista.
– Tästä ja monista muista alun perin väliaikaisiksi tarkoitetuista puutteenalaisten avustuksista on tullut kohtalaisen hyvinkin pärjäävien pysyviä luontaisetuja, joita niihin oikeutetut käyttävät surutta hyväkseen.
Jari Ehrnrooth siteeraa Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälää, jonka hän sanoo todenneen, ettei järjestelmä tue ihmisten omavoimaisuutta ja yritteliäisyyttä, vaan tekee heistä tukiriippuvaisia.
– Tämä sopii hyvin siihen, että hyvinvointivaltiota paisuttaneilla sosialisteilla ei ollut aikomustakaan ottaa vastuullisen ja itsenäisen yksilön kannustamista ja siten modernin yhteiskunnan kokonaisetua tavoitteekseen. Koko hanke oli alun alkaen vanhakantainen tulontasausunelma. Se on toteutunut murheellisella tavalla. On syntynyt satojatuhansia tukiriippuvaisia. Pian elämänsä laihdutuskuurille joutuvalla Suomineidolla on turhan monta aikuista lasta rinnoillaan, Jari Ehrnrooth lataa.
Hän kutsuu nykyistä järjestelmää poliittisesti vanhentuneeksi ja sosiaalisesti passivoivaksi. Sen tilalle olisi luotava ”vapaamielisen tasavallan perustuslaillisia arvoja aidosti palveleva sosiaaliturva”.
Itsenäinen, vastuullinen ja työtä tekevä ihminen on Jari Ehrnroothin mielestä asetettava yhteiskuntapolitiikan tavoitteeksi, koska vain sellainen yksilö voi olla vapaa.
– Tanska, Ruotsi, Norja, Saksa ovat panneet toimeksi. Sosiaaliturvaa on uudistettu työperusteiseksi ja tulosta syntyy. Talous ei ole nollasummapeli. Työllistymisen kierre lisää kulutusta, yritteliäisyyttä ja työpaikkoja, hän muistuttaa.
– Jos halutaan lisää vastuullisia ja vapaita ihmisiä, tarjottakoon työttömille henkilökohtaisesti velvoittavia työllistämis- ja sosiaaliturvasopimuksia.
