Ammatillisen koulutuksen reformi tähtää siihen, että tulevaisuudessa jokaisella opiskelijalla on yksilöllinen opintopolku. Oleellisena osana tähän kuuluu myös työssäoppiminen. Siitä toivotaan väylää myös turvapaikansaaneiden kotouttamiseen.
Hämeenlinnassa Ammattiopisto Tavastian Pintakillassa tulevia pintakäsittelyn ammattilaisia koulutetaan jo tavalla, mikä opetusministeriössä on vasta suunnittelupöydällä.
Ketterät kokeilut, oppimateriaalien digitalisoituminen ja työssäoppimisjaksot ovat pian arkea myös muissa ammatillisissa oppilaitoksissa, kun pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus saa toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformin maaliin. Valmista pitäisi olla vuoden 2018 alussa.
Yksi uudistuksen kulmakivistä on poistaa nuorten ja aikuisten ammatillisen koulutuksen raja-aidat ja tuoda näitä ohjaavat lait saman katon alle.
– Jako ylipäätään on vanhanaikainen. Eihän meillä ole erikseen nuorten ja aikuisten työmarkkinoitakaan, opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) perustelee lakimuutoksen tarvetta Nykypäivässä (29.1.).
– Samalla saamme purettua päällekkäistä tekemistä sekä karsittua byrokratiaa, sillä nuorten ja aikuisten ammatilliselle koulutukselle on joutunut hakemaan muun muassa erilliset järjestämisluvat, ministeri mainitsee.
Opetusministerin mukaan raja-aitoja kaatamalla voidaan saada oppilaitoksiin aivan uusia oppimisen muotoja. Hän kertoo esimerkin kotikaupungistaan Forssasta, missä aikuiskoulutuksen ja perusasteen ammatillisen koulutuksen järjestäjät panivat jo hynttyyt yhteen.
– Paitsi että yhteiset tilat ja kalliit laitteet ja koneet saatiin paremmalle käyttöasteelle, yhdistyminen on tuonut uutta myös oppimisen dynamiikkaan. Jo pelkästään sellaisia itsestään selviä juttuja kuten sen, että aikuisopiskelijoiden läsnäolo rauhoittaa oppituntien yleistä tunnelmaa, ja samalla aikuisopiskelijat tuovat mukanaan oman elämänkokemuksensa ja voivat toimia tutoreina nuoremmilleen.
Vähemmän tutkintoja
Opetusministerin mukaan koko reformin tavoitteena on rakentaa kullekin opiskelijalle yksilöllisiä opintopolkuja. Yksi tapa on laaja-alaistaa tutkintoja ja samalla vähentää niiden määrää.
Vuosien saatossa erilaisia ammatillisia tutkintoja on kertynyt peräti 380, joista opiskelijan pitäisi osata opinnot aloittaessaan – usein heti peruskoulun jälkeen 16-vuotiaana – valita se oikea.
Tulevaisuudessa tutkintoja on vähemmän, mutta ne ovat laaja-alaisempia ja niiden sisällä voi erikoistua tai täydentää opintojaan oman opintopolun mukaisesti ilman jatkuvaa paluuta lähtöruutuun.
Opiskelijoiden polkuja avitetaan myös muun muassa opiskelijavalintoja ja hakupalveluita uudistamalla. Lisäksi järjestäjärakenteita uudistetaan.
Oppilaitosten pakkoliitoksia ei kuitenkaan ole luvassa, vaan ministeriössä kannustetaan että koulutuksen järjestäjiä miettimään, mitä on järkevää hoitaa omin voimin ja mitä yhdessä. Tilaa on sekä suurille että pienemmille yksiköille, jos toiminta on perusteltua.
– Reformin yksi tavoite on turvata ammatillinen koulutus koko Suomessa, ministeri vakuuttaa.
Samalla ammatillisen koulutuksen rahoitus- ja ohjausjärjestelmä uudistetaan. Se tapahtuu kokoamalla nykyiset ammatillisen peruskoulutuksen, lisäkoulutuksen, oppisopimuskoulutuksen ja työvoimakoulutuksen rahoitusjärjestelmät yhteen.
Näin koulutuksen kokonaiskustannukset eivät hämärry ja samalla päästään eroon muun muassa erilaisista kannustinloukuista, jotka ovat ohjanneet oppilaitokset suosimaan esimerkiksi luokkaopetusta työpaikoilla tapahtuvan oppimisen sijaan, sillä siitä on saanut enemmän rahaa.
Rahoitusjärjestelmän uudistamista vauhdittavat myös säästöpaineet.
Työssäoppiminen juurruttaa myös turvapaikanhakijat
Vaikka työpaikalla tapahtuvan oppimisen lisärahoitus poistuukin, ministeriössä on edelleen tavoitteena, että työpaikalla tapahtuvaa opiskelua lisätään ja monipuolistetaan.
Erityisesti nuorten oppisopimuskoulutusta halutaan edistää vähentämällä työnantajille koituvaa hallinnollista ja taloudellista taakkaa.
Opetusministerin mukaan nykyinen oppisopimusmalli on ollut monelle hyvin toimiva tapa saada käytännönläheinen koulutus työpaikalla, mutta järjestelmä on raskas ja koulutuspaikat ovat usein kiven alla.
– Suomessa oppisopimus on lisäksi ollut lähinnä aikuisten koulutusmuoto. Vain yksi kymmenestä oppisopimusopiskelijasta on nuori, Grahn-Laasonen sanoo.
Työssä oppiminen on keskeinen elementti myös suunnitteilla olevassa koulutussopimusmallissa, joka mahdollistaisi joustavat polut työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja käytännönläheisen tutkinnon suorittamiseen.
Tavoitteena on mahdollisimman joustava malli, jossa jokaiselle opiskelijalle voitaisiin varioida oma polkunsa.
– Tämä voisi olla yksi innovatiivinen tapa turvapaikan saaneiden integroinnissa yhteiskuntaan, ministeri pohtii.
Aiheesta lisää perjantaina 29. tammikuuta ilmestyneessä Nykypäivässä.
