Valtioneuvoston tuore puolustusselonteko vahvistaa ensi kertaa käännettä, jossa aiempien vuosien Itämeri -keskeinen turvallisuusympäristökuvaus on vaihtunut laajempaan Pohjois-Eurooppa -keskeiseen tulkintaan, toteavat vanhempi tutkija Matti Pesu ja tutkija Henri Vanhanen Ulkopoliittisesta instituutista FIIA Commentissaan.
Uusi selonteko hahmottaa Itämeren ja arktisen alueen sekä Pohjois-Atlantin merireitit yhtenä sotilasstrategisena kokonaisuutena.
Pesun ja Vanhasen mukaan selonteossa esitetyt arviot Suomen toimintaympäristön tilasta ja tulevaisuuden kehityskuluista luovat perustan maan puolustuspoliittisille ratkaisuille – mukaan lukien puolustusyhteistyölle.
– Suomen lähialueiden turvallisuustilanteen kiristyminen ja niiden strategisen merkityksen kasvu ovat avanneet Suomelle kosolti uusia yhteistyömahdollisuuksia. Viime vuosina runsaasti lisääntyneen puolustusyhteistyön sisältöä ja periaatteita avataankin uudessa selonteossa aiempaa perusteellisemmin, he kirjoittavat.
Suomen kansainvälisen puolustusyhteistyön painopisteisiin lukeutuvat selonteon mukaan vaativa kansainvälinen harjoitustoiminta Suomen lähialueilla sekä yhteistoimintakyvyn kehittäminen niin, että yhteistyö ”kohottaa Suomea kohtaan kohdistettavien sotilaallisten toimien kynnystä ja luo edellytyksiä poliittisen ja sotilaallisen avun saamiselle ja antamiselle tarvittaessa”.
– Aiemmat Suomen turvallisuuspoliittiset dokumentit eivät ole suoraan viitanneet puolustusyhteistyön kynnysvaikutukseen, Pesu ja Vanhanen toteavat.
Suomi harjoittaa sotilaallista yhteistyötä niin monenvälisesti, pienemmissä maaryhmissä kuin kahdenvälisestikin. Selonteon mukaan Suomi kumppaneineen ei kehitä yhteistoimintakykyä vain normaalioloja varten, vaan luo samalla edellytyksiä ”toimien koordinoinnille ja yhteensovittamiselle” poikkeusoloissa.
– Mahdollisuus kriisinajan yhteistyöhön kulkee punaisena lankana jokaisessa yhteistyömuodossa. Kansainvälisen puolustusyhteistyön painopisteenä ovat selonteon perusteella ne maat, ”jotka olisivat kriisitilanteessa Suomen puolustuksen näkökulmasta merkittäviä toimijoita Pohjois-Euroopassa ja Itämeren alueella”, tutkijat toteavat.
Ruotsi, Norja ja Yhdysvallat
Selonteon mukaan tärkein yhteistyökumppani Suomelle on edelleen Ruotsi, jonka kanssa tehtävä yhteistoiminta kattaa niin rauhan ajan kuin kriisitilanteetkin.
Heti Ruotsi-yhteistyön jälkeen selonteko käsittelee Norjan kanssa tehtävää yhteistyötä, mikä kielii tutkijoiden mukaan pohjoisen naapurin kasvaneesta merkityksestä Suomen puolustukselle.
Kolmas tarkemmin käsiteltävä kahdenvälinen yhteistyömaa on Yhdysvallat, jonka kanssa yhteistyötä selonteon mukaan kehitetään tulevaisuudessakin.
Pesun ja Vanhasen mukaan selonteon kiinnostavimmat monenväliseen yhteistyöhön liittyvät huomiot koskevat Euroopan unionia.
– Suomi on valmis antamaan ja vastaanottamaan apua EU:n keskinäisen avuannon (SEU artikla 42.7) ja yhteisvastuulausekkeen (SEUT 222 artikla) mukaisesti. Aiempaa suorempi ja yksiselitteisempi linjaus on luonnollinen jatkumo Suomen viime vuosien politiikalle, jossa se on aktiivisesti korostanut EU:n avunanto- ja yhteisvastuulausekkeiden merkitystä, he toteavat.
Tosin Suomen aktiivisuus on tähän mennessä saanut vain vähän vastakaikua muissa EU-maissa.
– Nähtäväksi jää, herättääkö ensi vuonna valmistuva, EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan suuntaviivoja tarkentava strateginen kompassi uutta keskustelua avunanto- ja yhteisvastuukysymyksistä, Pesu ja Vanhanen toteavat.
Tutkijoiden mielestä selonteon aikaisempaa perusteellisemmat puolustusyhteistyölinjaukset tuovat Suomen julistuksellista politiikkaa lähemmäs todellisuutta, jossa Suomi puolustusyhteistyötä harjoittaa.
– Tähän asti politiikan virallinen sanoittaminen ei ole täysin pysynyt nopeasti kehittyvän käytännön yhteistyön tahdissa. Uusi selonteko kuitenkin paikkaa tätä vajetta. Se täten johdonmukaistaa ja selkeyttä Suomen turvallisuuspoliittista linjaa. Samalla se luo paremmat edellytykset Suomen linjan aiempaa kirkkaammalle viestimiselle niin kansalaisille kuin ulkovalloillekin.
Pesu ja Vanhanen huomauttavat, että Suomen sotilasliittoon kuulumattomuutta ja syvää sotilaallista yhteistyötä yhdistävä linja poikkeaa eurooppalaisesta valtavirrasta.
– Suomen etujen mukaista on, että linjan perusteet ymmärretään niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
