Ei ollut enää mikään yllätys, mutta pettymys silti, että hallitus päätti budjettiriihessään lykätä kaikki vaatimattomatkin työllisyyspäätökset kevääseen. Mitään kunnon pakettia ei ilmeisesti edes yritetä, vaan jähnätään aika kosmeettisista muutoksista.
Samaan aikaan Suomessa yritykset raportoivat isosta työvoimapulasta. Viime viikolla julkaistussa Kauppakamarien kyselyssä lähes 70 prosenttia yrityksistä kertoi kärsivänsä työvoimapulasta. Yli 80 prosenttia vastaajista arvioi sen rajoittavan yrityksen kasvua.
On todella hälyttävää, että tällaisessa tilanteessa hallitus ei edes yritä toimia.
Pienenä vastaantulona yritysten akuuttiin ongelmaan hallitus lupasi luoda ensi vuoden aikana kahden viikon pikakaistan työperäisen maahanmuuton edistämiseksi. Tässä erityisasiantuntijan ja kasvuyrittäjän ja heidän perheenjäsenensä sähköiseen oleskelulupahakemukseen luvataan päätös 14 vuorokauden kuluessa.
Ihan hyvä, mutta koskee vain pientä osaa työperäisestä maahanmuutosta ja tämänkin vähän hallitus aikoo toteuttaa vasta joskus ensi kesänä.
Ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta olisi pitänyt luopua kokonaan. Kyllä yritykset tietävät tarvitsevatko ne työntekijöitä vai eivät. TE-toimistot ovat tässä täysin ylimääräinen jarru kuukausien jonoineen. Samoin nyt rutkasti lisää vauhtia pitäisi laittaa työvoiman sisäisen liikkuvuuden mahdollistamisen Euroopan unionin sisältä.
Kuluneella viikolla Supercellin toimitusjohtaja Ilkka Paananen nosti esiin, kuinka vaikeaksi työperäinen maahanmuutto Suomeen on mennyt EU-maistakin. Paanasen mukaan suomalaisen henkilötunnuksen saaminen EU-kansalaiselle voi viedä Maahanmuuttovirastolta jopa 12-14 kuukautta. Tätä ennen maahan muuttava ei voi esimerkiksi avata pankkitiliä tai käyttää sote-palveluita. Tämähän on aivan pöyristyttävää ja taatusti EU:n sisäisen liikkuvuuden periaatteiden vastaista. Jätinkin Suomen menettelyistä kirjallisen kysymyksen EU-komissiolle. Vapaassa liikkuvuudessa on kyse yhdestä Euroopan talousalueen ja sisämarkkinoiden tärkeimmästä peruspilarista, joka on myös kirjattu perussopimuksiin. Jokin on nyt pahasti pielessä, jos yksinkertaisen virastoreissun vaativassa lupaprosessissa kestää byrokratian takia vuoden päivät. Tällaisessa asiassa Suomella ei ole varaa yksipuoliseen sooloiluun.
Jos tilanne Suomeen muuttavien EU-kansalaisten kohdalla on näin vaikea, niin EU-maiden ulkopuolelta tulevilla tilanne on sitäkin hankalampi. Työvoiman tarveharkinta toimii jo valmiiksi isona esteenä, ja tämän lisäksi jähmeä byrokratia vaikeuttaa Suomeen asettumista entisestään. Suomi ei valitettavasti näyttäydy houkuttelevana kohteena monelle osaajalle.
Koko Euroopan unionin tulevaisuuden menestyksen kannalta on iso tarve avata toimivia väyliä työperäiselle maahanmuutolle. Euroopasta on tulossa maailman ikääntynein manner, ja koko talousalueella miljoonia työntekijöitä on lähivuosina eläköitymässä. Tarvitaan uusia osaajia, yrittäjiä ja tekijöitä. Heistä tullaan jatkossa entistä enemmän kilpailemaan myös EU:n sisällä.
Tulevalla viikolla EU-parlamentti tulee hyväksymään täysistunnossaan lain uudistetusta sinisestä kortista, joka avaa osaavalle työntekijälle mahdollisuuksia päästä sujuvammin töihin EU-alueen ulkopuolelta. Tämä Blue Card on ollut jo ennestään olemassa, mutta järjestelmä on niin jäykkä, etteivät jotkut jäsenmaat ole ottaneet sitä käyttöön lainkaan. Lisäksi kortin tiukkojen vaatimusten ulkopuolelle ovat jääneet esimerkiksi hoitoalan osaajat, joista on Suomessakin kova pula.
Nyt EU-parlamentti ja jäsenmaat ovat lopulta pitkän väännön jälkeen päässeet sopuun sinisen kortin uudistamisesta, Uudistuksen myötä vaatimuksia palkan ja työajan suhteen kevennetään ja kortin käyttöä laajennetaan. Tähän mennessä korttiin on vaadittu korkeakoulutus, vähintään vuoden työsopimus ja vähintään 1,5 kertaa jäsenmaan keskipalkkaa vastaava palkka. Uudistuksessa kortin saamiseen riittää ammattitaitoisilla osaajilla puolen vuoden sopimus ja palkaksi riittää jäsenmaan keskipalkka.
Toivottavasti uudistettu kortti osaltaan tulee helpottamaan ja selkeyttämään työvoiman pääsyä Euroopan työmarkkinoille ja myös paikkaamaan osajaapulaa. Silti iso vastuu osaajien rekrytoinnin sujuvuudesta on edelleen ennen kaikkea jäsenmaissa.
Maanosamme väestön ikääntyessä Suomella ja Euroopalla ei ole varaa käpertyä sisäänpäin. Samalla kun meidän on jatkettava turhan byrokratian purkua ja vauhditettava valtionhallinnon palveluiden digitalisaatiota, on varmistettava, että jokainen Suomeen töihin tuleva osaaja pääsee sujuvasti osaksi yhteiskuntaa ilman vuosia kestävää taistelua hallintohimmeleiden kanssa. Tämä pitäisi olla melkoisen helppo asia ratkaista nykyisenä digiaikana.
