Yhdysvaltojen ulkoministeriössä laadittiin 1990-luvun alussa suunnitelmia Naton laajentumisesta. Eräässä korkealla tasolla suunnitellussa aikataulussa ”EFTA-maat, jotka olisivat liittyneet Euroopan yhteisöön” eli siis myös Suomi, olisi saatu Natoon vuoteen 1996 mennessä. Samassa yhteydessä myös Ukrainasta, Valko-Venäjästä ja Venäjästä kaavailtiin Naton jäseniä vuoteen 2005 mennessä.
Asia ilmenee tämän linkin takaa löytyvästä Yhdysvaltojen ulkoministeriön 7. syyskuuta 1993 päivätystä aikanaan salaiseksi merkitystä muistiosta. Yhdysvaltojen presidentti Bill Clintonin hallinnon ulkoministerille Warren Christopherille valmistetun asiakirjan on laatinut kansainvälisen turvallisuuden asioista vastannut alivaltiosihteeri Lynn Davis yhdessä ulkoministeriön suunnitteluosaston Stephen Flanaganin kanssa.
Muistio on osa asiakirjakokoelmaa, johon National Security Archive viittaa hiljattain julkaisemassaan analyysissä. Siinä käsitellään aiemmin salattujen asiakirjojen ja muiden arkistolähteiden pohjalta Venäjän presidentti Boris Jeltsinin hallinnolle 1990-luvun alkupuolella muodostunutta kuvaa Naton laajentumisaikeista.
Paperissa suunnitellaan, millaista linjaa presidentti Clintonin tulisi ajaa tulevassa Naton huippukokouksessa.
”Naton huippukokous on presidentille tilaisuus kertoa visionsa Amerikan roolista Euroopassa kylmän sodan jälkeisenä aikana ja johtaa Naton perustavanlaatuista muodonmuutosta”, asiakirjassa todetaan.
Muistion perusteella Yhdysvaltojen ulkopoliittisessa johdossa huolittiin Euroopan vakaudesta Neuvostoliiton jälkeisessä ajassa ja katsottiin, että Yhdysvaltojen tulisi olla suuressa roolissa Euroopan kehityksessä muutenkin kuin Venäjän uudistumisen tukemisessa.
Nato nähtiin tuolloin parhaana työkaluna torjua Euroopan valtioiden kääntymistä pois demokratiasta ja takaisin nationalismiin ja kommunismiin.
”Käännymme Naton puoleen edistääksemme tavoitteitamme Euroopassa nykyisten instituutioiden rajoitusten vuoksi. EY ja Etyj olisivat paremmassa asemassa edistää demokratiaa ja yhteistyötä Euroopassa kuin kylmän sodan ’yhteinen puolustusjärjestö’, mutta kumpikaan niistä ei pysty tänäpäivänä täyttämään tätä roolia”, asiakirjassa arvioidaan.
Tämän vuoksi suositellaan muun muassa Naton sitoutumista laajentumiseen.
Kova aikataulu
Asiakirjassa kuvataan ”strategia Naton muodonmuutokselle ja laajentumiselle”. Etenkin laajentumisen osalta todetaan, että mikäli Yhdysvallat haluaa sitä ajaa, jää liittolaisten taivuttelu suunnitelman kannalle presidentti Clintonin ja ulkoministeri Warrenin harteille. Myös Jeltsinin Venäjä olisi saatava ymmärtämään laajentuminen.
Amerikkalaissuunnitelmassa Naton laajentumista pehmennettäisiin niin, että jäsenyys olisi mahdollista aloittaa eräänlaisena kevytjäsenenä, joihin ei sovellettaisi Naton 5. artiklan turvatakuita vaan ainoastaan 4. artiklaa.
4. artiklan mukaan Nato kokoontuu konsultaatioihin, mikäli yksikin jäsen on sitä mieltä, että jonkin jäsenen alueellista koskemattomuutta, poliittista itsenäisyyttä tai turvallisuutta uhataan.
Asiakirjassa linjataan vaiheittainen laajentuminen maaryhmittäin avainasemassa olevilla alueilla (alla). Tällä pyrittäisiin epävakauden vähentämiseen. Amerikkalaisilla olisi aikataulu, mutta sitä ei muistion mukaan kerrottaisi julki.
Ensimmäisessä vaiheessa Natoon liittyisivät jo vuoteen 1996 mennessä ”EFTA-maat, jotka liittyvät myös Euroopan yhteisöön”. Tässä yhteydessä myös Suomi olisi siis haluttu Natoon. Suomi tuli EFTA:n täysjäseneksi vuonna 1986 ja aloitti jäsenyysneuvottelut Euroopan yhteisön kanssa helmikuussa 1993. Jäsenyyspäätös tehtiin marraskuussa 1994.
Suunnitelman toisessa vaiheessa Naton jäseniksi saataisiin vuoteen 1998 mennessä Tshekin tasavalta, Puola, Unkari ja mahdollisesti myös Bulgaria ja Slovenia.
Kolmannessa vaiheessa liittyisivät vuoteen 2000 mennessä Romania, Albania ja Baltian maat ja neljännessä vaiheessa vuoteen 2005 mennessä Ukraina, Valko-Venäjä ja Venäjä.
”Tässä vaiheittaisessa (etenemisessä) tavoitteena olisi pitää Natoon ensiksi päästettyjä inspiraationa niille valtioille, jotka ovat vielä NACC:ssä (Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvosto). Viestimme Ukrainalle olisi: katsokaa, mitä Puola on saavuttanut palkintona niistä kovista valinnoista, joita se teki alkaen vuodesta 1987, täyden integraation Eurooppalaiseen valtavirtaan. Seuratkaa tuota esimerkkiä. Ovi on auki.”
Suunnitelmaan on kirjattu myös varaus Venäjästä.
”Mikäli Venäjä palaa totalitarismiin tai muuten muodostuu uhkaksi alueen valtioille, voi Nato selvästikin lopettaa laajentumisensa vaiheeseen III. Tässäkin tapauksessa tätä ei tulisi nähdä uhkana Moskovalle. Naton tehtävä olisi silti enemmin varjella eurooppalaisia demokratioita.”
