Jussi Lehmuksen ja Lasse Lehtisen uusi kirja Salaista sotaa – Mannerheimin demari Kalle Lehmus (Docendo 2021) kertoo Kalle Lehmuksesta (1907-1987). Hän oli Mannerheimin esikuntaan vuonna 1939 noussut kirjan mukaan ”mystinen SDP-vaikuttaja” ja tiedustelumies, joka nousi puolustusministeriksi saakka.
Puolustusministerinä Kalle Lehmus laati kirjan mukaan joulukuussa 1957 presidentti Urho Kekkoselle muistion Pariisin rauhansopimuksen muuttamisesta suhteessa Suomen ja Neuvostoliiton YYA-sopimukseen. Muistion otsikko oli ”Pariisin rauhansopimuksen sotilaallisista rajoituksista ja niiden poistamisesta”.
– Sitten seurasi jotain ennennäkemätöntä, josta tutkimuskaan ei ole aiemmin ollut perillä. Lehmuksen tietojen tuella Kekkonen aloitti uhkarohkean neuvottelun Suomen puolustusvalmiuden vahvistamiseksi, teoksessa todetaan.
Lehmus katsoi Pariisin rauhansopimuksen ja YYA-sopimuksen olevan keskenään ristiriidassa. Suomen piti pystyä YYA-sopimuksessa todetun yhteisen vaaran torjumiseen, mutta Pariisin rauhansopimus rajasi puolustusvoimia ja olisi Neuvostoliitonkin etu päästä rajoituksista. Ministeri teki Pariisin sopimukseen useita muutosehdotuksia.
– Kun taktillinen atomiase kuuluu nykyisin maavoimien aseistukseen ja kun rannikkojemme erikoisluonne vaatii merirajojemme puolustamiseen juuri tässä artiklassa kiellettyjä (nykyisin) meritaisteluvälineitä, olisi sanottu artikla muutettava edellä mainituksi, Lehmus huomautti yhdestä ehdotuksestaan.
Kustantajan tiedotteen mukaan ”teos paljastaa, miten Moskova vastasi Kekkosen haluun tehdä Suomesta ydinasevaltio”.
Helmikuussa 1958 Kalle Lehmus, Ahti Karjalainen ja Kustaa Vilkuna olivat päivällisellä Urho Kekkosen asunnolla. Keskustelu koski puolustusneuvoston pääsihteerin nimittämistä.
– Kekkonen ja Lehmus jakoivat näkemyksen Suomen puolustusvoimien roolin ongelmallisuudesta ”uusien aseiden aikana”, millä tarkoitettiin ydinasetta. Kekkosen mukaan ”meidän upseerimme ajavat syvissä raiteissa ja laput silmillä”.
