Valtiot voisivat ottaa aiempaa suuremman roolin rokotteiden kehittämisessä, mikä edistäisi lääkkeiden laajaa leviämistä ja tiedon jakamisen avoimuutta, toteavat Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Antti Alaja ja Helsingin yliopiston akatemiatutkija Marko Ampuja Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa.
Koronavirusrokotteet ovat aikamme merkittävimpiä lääketieteellisiä innovaatioita, ja ne herättävät toivoa pandemian kukistamisesta. Julkisuudessa on esitetty vaihtelevia tulkintoja siitä, kenelle ansio niiden nopeasta kehittämisestä kuuluu.
– Amerikkalaisen lääkeyhtiö Pfizerin edustajien mukaan heidän rokotteensa syntyi yritysyhteistyönä saksalaisen Biontechin kanssa ilman valtion rahoitusta. Monille tämä on paraatiesimerkki siitä, että yksityiset yritykset ovat ylivertaisia innovaatioiden kehittämisessä, Alaja ja Ampuja kirjoittavat.
Heidän mukaansa näkemys kuitenkin unohtaa valtioiden ja erityisesti Yhdysvaltojen liittovaltion keskeisen roolin kriisissä.
– Yhdysvaltojen liittovaltion Biomedical Advanced Research and Development Authority on tukenut lääkeyritysten tutkimus- ja kehittämistoimintaa massiivisin panostuksin. Monet lupaavimmista koronavirusrokotteista ovat syntyneet yritysten ja yliopistojen tai valtiollisten rahoittajien yhteistyönä. Esimerkkejä tästä ovat Modernan ja Yhdysvaltain terveysviraston sekä Astra Zenecan ja Oxfordin yliopiston rokotteet.
Kriisin aikana valtiot ovat investoineet koko innovaatioketjuun, mutta niiden perinteisempänä roolina on ollut lääketieteellisen perustutkimuksen tukeminen.
– Esimerkiksi Pfizerin ja Modernan rokote perustuu lähetti-rna-teknologiaan ja viruksen piikkiproteiinin käyttöön. Niitä koskeva osaaminen kumpuaa varsinkin Yhdysvalloissa tehdystä pitkäjänteisestä julkisesta perustutkimuksesta, Alaja ja Ampuja korostavat.
– Lisäksi muun muassa Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin sitoumukset ostaa suuria määriä rokotteita vähensivät kunnianhimoisten hankkeiden riskiä yrityksille.
Vauraiden maiden lääkeyritysten kanssa tekemät sopimukset ovat herättäneet huolta rokote-nationalismista. Lääkeyritysten suuntaan onkin luotu painetta koronavirusrokotteiden hinnoittelusta, jotta rokotteet saataisiin myös köyhempien maiden ulottuville.
Alajan ja Ampujan mukaan Normaaliaikoina alan yritykset investoivat normaaliaikoina riittämättömästi juuri rokotteiden kehitystyöhön.
– Esimerkiksi 2000-luvun alun sars-epidemia – jonka aiheuttanut virus oli läheistä sukua nykyiselle koronavirukselle – innosti rokotetutkimusta, jonka täysipainoisempi jatkaminen olisi ollut eduksi nykyiseenkin pandemiaan varautumisessa. Lääkeyritykset kuitenkin hylkäsivät silloisen kehitystyön kannattamattomana.
– Toisaalta vaikka vallitseva järjestelmä on onnistunut veronmaksajien rahoittaman tutkimuksen kaupallistamisessa, patenttien mahdollistamat väliaikaiset monopolit tekevät lääkkeistä erityisesti kehitysmaille liian kalliita.
Suuret lääkeyritykset ovat vastustaneet Maailman terveysjärjestön (WHO) tukemaa aloitetta rokotteiden patenttioikeuksien rajoittamiseksi koronaviruskriisissä. Sen tarkoituksena on varmistaa rokotteiden saatavuus niillekin maille, joille rokotteiden ilmoitetut hinnat ja jakelulogistiikka asettavat haasteita.
Alaja ja Ampuja korostavat, että näihin haasteisiin vastaamiseksi valtiot voisivat ottaa aiempaa suuremman roolin myös soveltavassa ja kliinisessä tutkimuksessa, mikä edistäisi kansanterveydellisesti merkittävien lääkkeiden laajaa leviämistä ja tiedon jakamisen avoimuutta.
