Puolustusliitto Naton merkitys Turkille on muuttunut radikaalisti. Islamilais-konservatiivinen valtapuolue AKP mieltää Nato-jäsenyyden ideologisesti epätyydyttäväksi, mutta käytännöllisistä syistä tarpeelliseksi, selviää Ulkopoliittisen instituutin Working Paper -julkaisusta.
Julkaisu osoittaa, että Turkissa on vastakkain kaksi keskeistä ”strategista kulttuuria”.
Tasavaltalainen kulttuuri kannattaa kemalistista kansallisvaltiota, joka ei puutu toisten valtioiden asioihin ja joka on ideologisesti sitoutunut länsimaihin.
Imperiaalinen kulttuuri ylistää Ottomaanien valtakuntaa ja Turkin kansallisen identiteetin islamilaisia elementtejä sekä kannattaa interventionista, aktiivista ulkopolitiikkaa varsinkin Lähi-idässä.
– Poliittinen eliitti määritteli Turkin maailmanpoliittisen aseman uudelleen Neuvostoliiton romahtamisen ja kylmän sodan päättymisen myötä, jolloin alettiin tehdä aktiivisempaa ulkopolitiikkaa, kirjoittaa UPI:n vanhempi tutkija Toni Alaranta.
– AKP:n ideologiset suuntaukset juontavat juurensa yhtä paljon poliittisesta islamista kuin keskusta-oikestolaisista tai keskusta-vasemmistolaisista perinteistä. Perinteisessä islamistisessa ulkopolitiikassa Turkin Nato-jäsenyys on aina nähty virheenä.
AKP:n valtakaudella Turkki on pyrkinyt toimeenpanemaan moniulotteista ulkopolitiikkaa tasapainoillen USA:n, Venäjän, EU:n ja useiden Lähi-idän valtioiden välillä.
– AKP:n omistautuminen islamilaiselle aatteelle on kuitenkin monesti syrjäyttänyt tämän tasapainoilun. Kyseessä on yritys muodostaa Turkista islamilainen toimija kansainvälisessä politiikassa.
– Imperiaalinen kulttuuri on muodostunut selvästi vaikutusvaltaisemmaksi kylmän sodan jälkeen ja tarjonnut puoluejohdolle kulttuurisen rungon, johon nojaten se voi elvyttää perinteisen islamistisen ulkopolitiikan ja asettaa sen nykyiseen kontekstiin.
Muutokset kansainvälisessä järjestelmässä ja Turkin sisäpolitiikassa ovat johtaneet siihen, että Turkki pitää kiinni Nato-jäsenyydestään ja samalla kyseenalaistaa sen.
– Turkki pitää kiinni Nato-jäsenyydestään ja samaan aikaan yhä enenevässä määrin hylkää perinteisen länsimielisen ulkopolitiikkansa.
