Eduskuntatalo. LEHTIKUVA / LAURA UKKONEN

Kari Häkämies: Tuomarit politiikan tulkkeina

Tuomioistuinlaitoksen riippumattomuus on oikeusvaltion keskeisin periaate.

Tuomarit tekevät päätöksensä itsenäisesti. He eivät ota vastaan ohjeita keneltäkään, erityisesti eivät poliittisilta päättäjiltä. Myös tuomareiden nimitysjärjestelmän pitää olla politiikasta vapaa.

Läntisessä Euroopassa rule of law- ajattelu on toiminut hyvin, eikä siitä ole juurikaan tarvinnut käydä keskustelua. Mutta eräs Euroopan kuohunnan lähivuosien uusi piirre eräissä jäsenmaissa on ollut oikeusmaailman vanhojen arvojen hylkääminen. Pahimmin vaaralliselle tielle ovat lähteneet Puola ja Unkari. Loukkaukset ovat olleet niin vakavia, että Suomen puheenjohtajakauden tavoitteisiin kuuluu taloudellisten sanktioiden kohdistaminen niihin maihin, jotka väheksyvät oikeusvaltioajattelua.

Myös siellä missä hyväksi havaitut periaatteet ovat arvossa, tuomioistuinlaitokset kohtaavat uudenlaisia ilmiöitä. Somemaailma on mullistanut keskustelukulttuurin kaikkialla maailmassa. Kun entisaikoina yhteiskuntakriittisiä mielipiteitä pääsi esittämään vain tarkasti kontrolloidun sanomalehden yleisöosaston kautta, voi nykyisin kuka tahansa saattaa näkemyksensä laajojen kansalaispiirien tietoon. Vapaudella on ollut myös hintansa. Mielipiteet ovat paljon rajumpia kuin aikaisemmin ja käyvät käsiksi yksittäisiin ihmisiin. Usein miten kohteena ovat poliitikot.

Ehkä eräänlainen paradoksi muodostuu siitä, että poliitikkojen vastareaktio ei ole aina ollut sivistyneen käytöksen vaatiminen, vaan he ovat menneet virran mukana. Myös ammattipoliitikkojen kieli on muuttunut. Erityisen hyvin uudenlainen, raju tapa puhua, näkyy eduskunnan kyselytunnilla.

Luissa ja ytimissä tuntuva sanan vaihto on alkanut työllistää myös viranomaisia. Tämän tästä luemme uutisen, jonka mukaan poliisi aloittaa tai ei aloita tutkintaa twiitin, blogin tai eduskunnassa lausutun  johdosta.  Viha- ja loukkauspuheiden käsittely ei myöskään oikeudessa ole yksinkertainen asia. Tuomareiden on ratkaistava, onko kyse rikoksesta vai kovan sortin poliittisesta kielenkäytöstä, joita erityisesti poliitikkojen tulee asemansa perusteella sietää.

Suomalainen tuomarikunta elää, kuten opettaa. Se ei osallistu yhteiskunnassa puuhiin, joissa riippumattomuus voi joutua koetukselle. Useimmat tuomarit elävät myös hyvin säädyllisesti. Heidän tuttavapiireissään ei harrasteta voimakasta kielenkäyttöä ja kuten erään oikeusjutun yhteydessä kävi ilmi, aika moni pidättäytyy täysin facebookeista ja instagrameista.

Pakosta tulee mieleen, onko tavallinen tuomioistuin oikea paikka poliittisen vihapuheen tulkinnalle? Onko kyse aidosti juridiikasta, vai pikemmin siitä, mikä on sen hetkinen oikea tapa puhua yhteiskunnallista kysymyksistä. Ääritapaukset ovat toki helppoja ratkoa, mutta ”tavallisen” kovan kielenkäytön rangaistavuuden tulkinta on käytännössä arvokysymys. Pitääkö tuomioistuimen ottaa ratkaisujensa perusteeksi nykyinen kielen käytön kulttuuri, vai voiko se edustaa ratkaisuissaan menneen maailman sivistynyttä käytöstä?

Englannissa kansanedustajien puheisiin saa puuttua vain parlamentti itse. Säädös taitaa olla peräisi 1600-luvulta, mutta on tietyllä tavalla nerokas. Politiikan kieli ei voi Brittein saarilla koskaan joutua oikeusistuimen tarkasteluun.

Suomessa ei ole realistista ajatella järjestelmämme muutosta. Ratkaisut tehdään vastakin tuomioistuimissa. Uusi piirre on, että yhteiskunnan oikealta ja vasemmalta äärilaidalta on alkanut sataa tämän tästä vaatimuksia jonkin sortin arvomaailman velvoittavuudesta jopa oikeuden hoidossa. Tuomioistuinten on oltava tarkkana. Ulospäin ei saa syntyä kuvaa siitä, että tahditon puuttuminen riippumattomuuteen vaikuttaa päätösten sisältöön. Oikeuslaitosta ei saa politisoida.

Kari Häkämies

Kari Häkämies

Kari Häkämies on Varsinais-Suomen maakuntajohtaja.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt