Verkkouutiset

Tosissaan varhaiskasvatukseen

BLOGI

Mustalla 1990-luvulla lapsen etu OAJ:n puheenjohtajan mielestä unohdettiin.
Olli Luukkainen
Olli Luukkainen
Olli Luukkainen on Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja. (kuvaaja: Jussi Vierimaa)
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Valtioneuvosto antoi viime viikolla eduskunnalle esityksen uudeksi varhaiskasvatuslaiksi. Uusi laki jatkaa johdonmukaisesti sillä tiellä, jota Suomessa on kuljettu jo vuosia: varhaiskasvatus on keskeinen osa suomalaisen lapsen koulutuspolkua.

Säädösmuutokset selkiyttävät järjestäjien lakisääteisiä velvoitteita. Lapsen etu nostetaan keskiöön varhaiskasvatuksen toteutuksessa. Varhaiskasvatuslakiesitys on siis looginen ja johdonmukainen askel eteenpäin lasten parhaaksi. Tunteakseen kehitysaskeleen välttämättömyyden on tärkeä tuntea menneisyys.

Valtioneuvosto teki 1979 periaatepäätöksen, jonka mukaan vuodesta 1981 alkaen yli 3-vuotiaiden lasten kokopäiväryhmissä tuli olla kaksi lastentarhanopettajaa ja yksi lastenhoitaja. Sosiaalihallituksen normitasoinen yleiskirje pisti tämän täytäntöön, kunnes tuli musta 1990-luku, jolloin lapsen etu unohdettiin. Tilalle tuli 1989 asetus, jonka mukaan jokaisessa lapsiryhmässä piti olla vähintään yksi lastentarhanopettaja ja heti kohta vuonna 1992 täkin määräystä vielä heikennettiin niin, että opettajaa ei vaadita enää jokaiseen ryhmään, vaan riittää, että päiväkodissa vähintään joka kolmas hoito- ja kasvatushenkilöstöstä oli lastentarhanopettajakelpoinen ja muilla soveltuva toisen asteen ammatillinen koulutus.

Tämä mahdollisti sen, että lastentarhanopettajan paikan jäädessä avoimeksi opettaja korvattiin lastenhoitajalla. 1990-luvun lamavuosina keino otettiin monin paikoin käyttöön ja vähitellen siitä tuli vallitseva käytäntö. Siksi lastentarhanopettajat ovat isolta osin korvautuneet lastenhoitajilla. Lastentarhanopettajien tarvetta alemmat yliopistojen koulutusmäärät taas ovat johtaneet sosionomitaustaisen henkilöstön määrän suhteelliseen kasvuun lastentarhanopettajien joukossa.

Vasta kun tutkimustulokset meillä ja maailmalla ovat osoittaneet varhaiskasvatuksen ja sen henkilöstön koulutuksen merkityksen ihmisen koko koulutuspolulle ja jopa työuraan ja palkkaukseen, poliittiset päättäjät ovat alkaneet taas kulkea oikeaa ja kansainvälisesti muualla vallinnutta kehityssuuntaa, pedagoginen lapsen oppimista tukeva ja vahvistava toiminta on keskeinen osa laadukasta varhaiskasvatusta ja sen osuutta tulee vahvistaa. Siksi eduskuntaan nyt annettu varhaiskasvatuslain muutos oikealla tavalla vahvistaa varhaiskasvatuksen laatua nostamalla henkilöstön koulutustasoa ja selkiyttämällä tehtävänimikkeitä.

On tärkeää, että varhaiskasvatuksen laatuun panostetaan nyt selkeillä konkreeteilla toimenpiteillä. On ilmiselvää, että varhaiskasvatuksen laatu paranee, kun päiväkotien henkilöstön osaamis- ja koulutustaso nousee. Positiivista on myös se, että lakiesitys selkiyttää päiväkodin henkilöstön nimikkeitä. Kelpoisuusehtojen tarkennus korostaa oikealla tavalla varhaiskasvatuksen uusiutunutta tehtävää lapsen oppimisen ja kasvun tukena ja rakentajana.

Erityisesti johtajalta pitää edellyttää muita korkeampaa osaamista/koulutustasoa tehtävän ollessa vaativa. Tämä on myös linjassa muiden koulutusasteiden johtajilta vaadittujen kelpoisuuksien kanssa.

Lakiuudistus ei vie yhdeltäkään nykyiseltä lastentarhanopettajalta kelpoisuutta tehdä työtään. Kaikki, joilla on lastentarhaopettajan kelpoisuus, tulevat sen myös säilyttämään. Varhaiskasvatuksen opettaja, varhaiskasvatuksen sosionomi ja lastenhoitaja muodostavat yhdessä lapsen parhaaksi työskentelevän moniammatillisen tiimin, jossa yhdessä tehdään työtä lapsen parhaaksi. Jokaisen ammattiryhmän ammattitaito ja yhteistyö ovat avain siihen.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat

Suosittelemme

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)