Teknologiateollisuus ry:n jäsenyrityksissä neuvoteltiin vuodenvaihteessa laajasti paikallisista palkkaratkaisuista. Noin 60 prosenttia toimipaikoista päätyi kuitenkin neuvottelujen jälkeen soveltamaan työehtosopimusta sellaisenaan.
Paikallisten palkkaratkaisujen piirissä on henkilöstömäärällä mitattuna hieman yli 60 prosenttia teknologiateollisuuden henkilöstöstä.
Tiedot perustuvat Teknologiateollisuuden helmikuussa tekemään jäsenkyselyyn.
– Paikallisia sopimuksia tehtiin suurin piirtein samassa laajuudessa kuin edellisellä sopimuskierroksella. Ja tälläkin kertaa ratkaisujen sisältö poikkeaa melko vähän työehtosopimusten perälaudasta. Nykyisten työehtosopimusten rakenne ei selvästikään kannusta työpaikoilla aitoon keskusteluun yrityksen ja sen henkilöstön omista lähtökohdista, pahoittelee työmarkkinajohtaja Minna Helle Teknologiateollisuus ry:stä.
Aitoa paikallista neuvottelua vaikeuttavat kyselyn mukaan muun muassa työehtosopimusten pitkä perinne ja pinttyneet toimintamallit, luottamusmiesten epävarmuus sopimisessa ja se, että luottamusmiestä ei aina ole eikä sopiminen ole ilman häntä mahdollista.
Yrityskohtaisia palkkasopimuksia tavoiteltiin vuodenvaihteessa laajasti, sillä neuvotteluja käyneiden yritysten palveluksessa työskentelee yli 90 prosenttia henkilöstöstä. Toimialasta riippuen neuvotteluja käytiin 60–70 prosentissa toimipaikoista.
Poistetaan sopimisesteet
Minna Helteen mukaan luvut neuvottelujen laajuudesta kertovat kaksi asiaa: yrityksissä on suuri tarve paikallisille palkkaratkaisuille ja toisaalta suuremmilla yrityksillä on neuvotteluihin paremmat mahdollisuudet.
Esimerkiksi teollisuudessa alle 50 hengen yrityksissä tilanne on se, että sopimiseen vaadittava työntekijöiden luottamusmies on vain 60 prosentissa ja toimihenkilöiden luottamusmies 20 prosentissa toimipaikoista. Luottamusmiehiin liittyvät sopimisrajoitteet koskevat siis laajasti myös järjestäytyneitä yrityksiä.
Kysely osoitti, että paikallisiin neuvotteluihin kannattaa satsata. Mitä enemmän yrityksessä pystyttiin panostamaan neuvotteluihin, sitä suuremmalla todennäköisyydellä paikallinen palkkaratkaisu myös syntyi.
– Tämä on kannustava tieto, että neuvotteluihin satsaaminen tuo tulosta. Paljon on kuitenkin tehtävänä, jotta pystymme aitoon yrityskohtaiseen keskusteluun. Tämä edellyttää neuvotteluosaamisen, neuvottelukulttuurin ja luottamuksen kehittämistä, mutta myös työehtosopimusten palkkakirjausten uudistamista. Samoin tarvitaan muutos siihen, ketkä kaikki voivat edustaa henkilöstöä neuvotteluissa. Neuvottelut eivät saa kaatua siihen, että niitä ei voi edes aloittaa, Helle toteaa.
Teknologiateollisuus arvioi parhaillaan, miten paikallista sopimista voitaisiin edistää liiton omalla sopimustoiminnalla. Paikallisen sopimisen mahdollisuuksia on tärkeää lisätä pikimmiten myös lainsäädännöllisin toimin.
Tessin ylityksiä enemmän kuin alituksia
Palkankorotusten suuruus oli useimmiten työehtosopimuksen perälaudan mukaisesti kaksi prosenttia, vaikka yrityksessä solmittiin paikallinen palkkaratkaisu.
Paikallisen palkkaratkaisun tehneiden yritysten henkilöstöstä noin kymmenen prosenttia on sellaisten sopimusten piirissä, joissa työehtosopimuksen korotustaso alitettiin vaikean taloustilanteen takia. Tessin korotustason ylittäminen oli kuitenkin hankalasta vuodesta huolimatta jonkin verran yleisempää kuin sen alittaminen.
– Suuri enemmistö yrityksistä ei edes tavoitellut palkankorotuksista tinkimistä epävarmasta taloustilanteesta huolimatta. Palkansaajajärjestöjen pelottelu jopa itse palkkojen alentamispyrkimyksistä ei siis pidä paikkaansa. Keskustelussa pitäisi päästä eteenpäin ja lopettaa turhien uhkakuvien luominen, Helle painottaa.
Myös palkankorotusten maksuajankohta (1.2.) oli paikallisissa sopimuksissa useimmiten sama kuin työehtosopimuksen perälaudassa.
Teknologiateollisuuden työehtosopimusten mukaan palkankorotusten toteutustavasta, ajankohdasta ja suuruudesta voidaan sopia yrityksissä. Mikäli paikallista palkkaratkaisua ei saavuteta, palkkoja korotetaan työehtosopimuksen ns. perälaudan mukaisesti.
