Venäjä voisi käyttää mahdollisessa kriisitilanteessa monia ei-sotilaallisia keinoja kaventaakseen Suomen liikkumavaraa, Chatham Housen vanhempi tutkija Keir Giles sanoo.
Giles arvioi Venäjän mahdollisia toimintatapoja Ruotsin puolustusministeriön alaisen kokonaismaanpuolustuksen tutkimuslaitoksen (FOI) julkaisemassa artikkelikokoelmassa. Siinä keskitytään Venäjän A2/AD eli anti-access ja area denial -kykyihin. Käsitteelle ei ole suoraa suomenkielistä vastinetta. Käytännössä sillä tarkoitetaan kykyä estää etäältä mahdollisen vastustajan operointi ja pääsy tietylle alueelle.
Usein puhutaan pitkän kantaman sensori- ja asejärjestelmien muodostamista ”kuplista”. Siinä, missä muissa kokoelman artikkeleissa keskitytään pääosin esimerkiksi meri- ja ilmatorjuntaohjusten ja liikuteltavien ballististen ohjusten kaltaisiin asejärjestelmiin, pureutuu Keir Giles omassa analyysissään niihin Venäjän keinoihin, joihin ei liity avoimien vihamielisyyksien aloittamista kohdemaata vastaan.
Giles huomauttaa Venäjän pyrkineen jo pitkään kehittämään asymmetrisiä keinoja, joilla se voisi tehdä tyhjäksi lännen ylivoimaiset tavanomaisen sodankäynnin kyvyt.
– Ne muodostavat uhan, joka toimii kaikilla tasoilla aina strategisesta, operatiiviseen ja taktiseen. Ne ovat luonteeltaan kiistettäviä, joko uskottavasti tai epäuskottavasti – ero, jolla todistettavasti on vähän merkitystä Venäjälle. Niitä voidaan panna toimeen koska tahansa, mukaan lukien ennalta ja odottamatta avointen vihamielisyyksien alkua, Keir Giles avaa Venäjän asymmetrista keinovalikoimaa.
Hän teroittaa, että on ohjusiskuja tehokkaampaa saada maan omat johtajat vaikuttamaan sotilaallisiin toimiin laillisilla määräyksillä.
Pelottelua
Keir Giles nostaa kirjoituksessaan Suomen ja Ruotsin esiin Venäjän mahdollisten pelottelukampanjoiden kohteina. Naton kumppanimaina ne edustavat Gilesin mukaan erityistapauksia Venäjälle. Suomi ja Ruotsi eivät ole liittouman jäseniä, mutta niiden merkitys Naton Baltian puolustukselle on silti suorastaan kriittinen.
Kriisitilanteessa Venäjän voidaan Keir Gilesin mukaan olettaa yhdistävän diplomaattisia keinoja ja pehmeää voimaa sotilaalliseen pelotteluun Ruotsin ja Suomen vakuuttamiseksi siitä, ettei niiden tule antaa logistista tukea puolustusliitolle tai antaa sen jäsenille pääsyä niiden alueille, vesille tai ilmatilaan.
Keir Giles arvioi, että tällaisessa tilanteessa sovellettaisiin diplomaattisten ja sotilaallisten kanavien lisäksi laajempaa viestintää molempien maiden kansoille. Siinä pyrittäisiin antamaan kuva siitä, että tuki NATO:lle tai Yhdysvalloille olisi riskialtista ja tekisi Suomesta ja Ruotsista kriisin osapuolia.
– Venäjä painottaisi ennaltaehkäisevän sotilaallisen iskun mahdollisuutta samalla kun se tavoittelisi diplomaattisia ratkaisuja, Giles summaa.
Infosotaa
Keir Gilesin mukaan Venäjä käyttäisi myös sen palveluksessa Suomessa olevia toimijoita nakertaakseen läntisen puolustusyhteistyön uskottavuutta. Gilesin mukaan Venäjä on kohdistanut tällä tavoin jatkuvaa epäsuoraa painetta Suomen ja Naton isäntämaasopimukseen. Tällainen paine kasvaisi hänen mukaansa entisestään kriisin aikana.
– Venäjä voisi myös käyttää asiakirjavuotoja (todellisia tai tekaistuja) Yhdysvaltojen sotilaallisesta yhteistyöstä Helsingin ja Tukholman kanssa luodakseen julkista keskustelua siitä, ovatko hallitukset olleet rehellisiä tästä yhteistyöstä sekä viedä näin huomiota pois Venäjän omista toimista, Keir Giles sanoo.
Tällaisessa tilanteessa diplomaattisia lähestymistapoja koordinoitaisiin sotilaallisten siirtojen kanssa. Tarkoituksena olisi Gilesin mukaan osoittaa, mitä Venäjä tahtoo, mutta pyrkiä pitämään toimet sellaisina, etteivät ne käännä Ruotsia tai Suomea vastustamaan Venäjää.
– Julkisessa viestinnässä Venäjä lisäisi yrityksiään käyttää hyväkseen sille myötämielisiä toimijoita ja vaikuttaja-agentteja, jotka ovat valmiita ajamaan Venäjän tavoitteita lopulta palvelevia asioita.
Gilesin mukaan aiemmat venäläisyritykset vaikuttaa julkiseen mielipiteeseen etenkin Naton jäsenyydestä Suomessa ja Ruotsissa ovat epäonnistuneet ja lähinnä vain korostaneet Moskovan uhkaa.
– Onnistunut kampanjointi vaatisi siis enemmän hienostuneisuutta ja erityisesti kohdeyleisön ymmärtämistä, hän arvioi.
Keir Giles pitää mahdollisena, että Venäjä voisi yrittää myös vaikuttaa muissa EU:n jäsenvaltioissa estääkseen unionin vahvan ja yksimielisen tuen Naton ja Yhdysvaltojen toimille.
– Venäjä voisi estää Lissabonin sopimuksen solidaarisuuslausekkeeseen vetoamisen ja eliminoida näin tukimekanismin Suomelta ja Ruotsilta, hän toteaa.
