Angela Merkelin työ on ollut hyvin tärkeää. Se on ollut paljolti kriisien ja riskien hallintaa Saksassa ja Euroopassa. Pahimmissa finanssikriisin vaiheissa Merkel melkein yksin kantoi Eurooppaa harteillaan.
Merkelin ja eurooppalaisten päättäjien tehtävänä oli vaikea finanssikriisi ja sen aiheuttama talouskriisi. Sitä seurasi hallitsemattoman maahanmuuton kriisi. Nyt on ollut globaalin muuttuvan tartuntatautiviruksen aiheuttaman kriisin hallintaa ja viimeksi luonnon ääri-ilmiöiden aiheuttama tulvakriisi. Kyberuhatkin ovat olleet läsnä aina siihen asti, että Merkelin omaakin puhelinta epäillään kuunnellun.
Angela Merkelin seuraaja ei pääse helpommalla, vaan päinvastoin. Nyt kasvavien riskien ja kriisien toteutuminen tulee entistä selvemmin ihmisten ja yritysten arkeen. Uusi Merkel tarvitaan Saksaan tarvitaan.
Kaikki maailman johtajat eivät ota riskejä ja kriisejä riittävän tosissaan. Se on nähty pandemian edetessä monissa isoissakin maissa. Esimerkiksi Donald Trumpin kotivaltiossa Floridassa oli kolme kriisiä yhtä aikaa: pandemia, luonnon ääri-ilmiöiden seuraukset ja talouskriisit. Ne eivät saaneet riittävää huomiota.
Kaikkien poliittisten johtajien terhakoitumista tarvitaan. Maailmanlaajuiset riskit kasvavat. Sitran raportissa viime vuodelta kysyttiin: Mitä ihmettä on tapahtunut? Finanssikriisi, kyberuhat, terrorismi, sisällissodat, globaalit muuttoliikkeet, eriarvoisuuden ja mielenterveysongelmien kasvu, populistien ja itsevaltiaiden valtaannousu, luonnon ääri-ilmiöt ja pandemiat ovat todellisia riskejä nyt. Monet ihmiset ovat ymmällään. Maailma on muuttunut ennakoimattomammaksi.
Suomessa kriisit ovat vaikuttaneet eniten talouteen. Meillä ei ole ollut kokonaisuutena kansantalouden kasvua vuodesta 2008 lainkaan. Syynä kaksi kriisiä: finanssikriisi ja koronakriisi. Nyt hallitus on ponnistellut paljon ja hyvin kansan rokottamiseksi koronaa vastaan. Se on ollut juuri globaalin riskin eli tartuntataudin hallintaa.
Politiikan agendalle globaalit kriisit ovat tulleet nyt pysyvästi, haluttiin sitä tai ei. Riskien hallinnan ja kriisien hallinnan pitää olla aidosti ykkösagendalla. Kyse on riskien tunnistamisesta, hallinnasta ja niistä oppimista ja niihin varautumisesta. Erityisesti tarvitaan myös toteutuneiden riskien sietokykyä eli resilienssiä.
Yrityksillä kuin valtioillakin pitää olla ykkösagendalla riskien hallinta, kriiseihin varautuminen ja kriisien sietokyvyn eli resilienssin ohjelma. Osana ydinstrategiaa pitää olla ohjelma ja keinot, miten riskien maailmassa selvitään hyvin. Kaikki tämä vaatii johtajuutta.
