Nokian Renkaiden tuottavuus kohosi kuuden tunnin kokeilussa 33 prosenttia. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

TalSa: Kuuden tunnin työpäivä tehokkain tapa lisätä tuottavuutta

Työmarkkinaneuvoksen mukaan työajan lyhentämisen ideologinen vastustus on vahvaa ylimmässä johdossa.

Suomessa kokeiltiin 1990-luvulla lyhyempiä työaikoja. Kokeilua johtanut eläköitynyt työmarkkinaneuvos Pekka Peltola uskoo, että kuuden tunnin työpäivät ovat tulevaisuutta, kertoo Taloussanomat.

Kokeilu oli jatkumoa tutkimukselle, jonka mukaan ihmisen työteho alkaa laskemaan kuuden työtunnin jälkeen. Peltolan johtamassa kokeilussa tutkittiin myös neljän päivän työviikkoa, jota liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin (sd.) niin ikään ehdotti. Siihen Peltola suhtautuu skeptisesti.

– Selvästi tehokkain tapa oli kuuden tunnin työpäivä. Neljän päivän työviikko varmastikin lisää työhyvinvointia, mutta tuottavuutta se ei lisäisi. Siinä tehtäisiin yhä kahdeksan tunnin työpäivää, eli päiviin sisältyisi yhä työtehon kannalta heikkoja tunteja, Pekka Peltola totesi TalSalle.

Valtion ja EU:n rahoittama kolmen vuoden kokeilu vuosina 1996–1999 kattoi 30 työpaikkaa, joista vajaa puolet olivat yksityisiä. Yksityiset muodostuivat pääasiassa erikokoisista teollisuuden alan yrityksistä.

Muun muassa Nokian Renkaiden tuottavuus kohosi 33 prosenttia ja putkiyhtiö KWH Pipe kasvatti tuottavuuttaan 42,2 prosenttia. Putkiyhtiön tuoteyksikkökustannus laski niin ikään.

Omistajien ideologinen vastustus vahvaa

Tuottavuus kasvoi jopa niin paljon, ettei yhtiöille tuottanut ongelmia maksaa kaksi tuntia lyhyemmästä työpäivästä kahdeksan tunnin töiden palkkaa.

– Me emme puuttuneet lainkaan siihen, millaista palkkaa työntekijöille maksettiin, vaan se oli työnantajan ja -tekijän välinen sopimus. Useat maksoivat samaa palkkaa kuin aiemmin, osa sopi maksavansa seitsemältä tunnilta, Peltola kertoi.

Vaikka tuottavuuden kasvu oli suurinta teollisuusalalla, näkyivät positiiviset tulokset Peltolan mukaan myös muilla aloilla. Kuuden tunnin vuoroja oli helppo paloitella useampaan peräkkäiseen vuoroon, mikä tehosti työtä.

– Ideologinen vastustus on vahvaa, erityisesti ylimmässä johdossa, omistajilla. Tuotantopäälliköt, lähiesimiehet ja toimitusjohtajat näkevät selkeämmin työtehon parantumisen. He voivat kannattaa työajan lyhentämistä, mutta ylempää tulee painetta pysyä entisessä, Peltola näkee.

Peltolan mukaan vastustus kumpuaa toisaalta siitä, että työnantajat haluavat maksaa työajan, eivät työn tuottavuuden mukaan. Kuuden tunnin työpäivästä ei siis haluta maksaa nykyisen kuuden tunnin työaikaa suurempaa palkkaa, vaikka tuottavuus nousisikin.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt