Voiko populismilla olla mitään rajaa? Tämä tuli mieleen keskustan puheenjohtajan Katri Kulmunin (kesk.) Instagram-tilillään toteuttamasta al-Hol -kyselystä, jossa hän pyysi seuraajiensa näkemystä kahteen vaihtoehtoon: pitäisikö leirilta kotiuttaa vain lapset vai lapset ja äidit?
Kulmuni ymmärsi vetää pian kyselynsä takaisin ja pahoitteli sitä.
Kysely kuvaa osaltaan sitä, miten keskustelu Syyrian al-Holin leirillä olevien suomalaisten tilanteesta on ylikuumentunut.
Ilmaan heitellään yksinkertaistettuja totuuksia. Huutoäänestyksiä. Poliittinen johtajuus on kateissa. Vastuunkantajat ovat vähissä. Virkamiehet ovat huolissaan toimivaltuuksistaan, poliitikot kansan reaktioista. Myös EU:lle on sopinut toistaiseksi hyvin se, että potentiaaliset terroristit pysyvät leirillä ja kurdit huolehtivat tilanteesta tavalla tai toisella – hamaan tulevaisuuteen.
Ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) toiminta al-Holin leirillä olevien suomalaisten tuomiseksi takaisin on herättänyt epäluottamusta. Salailu, puheiden muuttuminen matkan varrella ja asioiden junailu sammutetuin lyhdyin ovat herättäneet aiheellista kritiikkiä ja hämmennystä. Välikysymys on tässä mielessä perusteltu. Suomen linja näyttäytyy nyt haparoivalta ja epäselvältä.
Samalla sopii toivoa, ettei al-Holin tilanteessa juututa prosessidetaljeihin ja poliittisten irtopisteiden keruuseen, joita tilanne tarjoaa kosolti. Ulkopuolelta on helppo kritisoida kulisseissa tehtyjä tähänastisia toimia. Vaikeampi on sanoa, mitä sitten olisi pitänyt tehdä. Julkisuudessa tuppaavat sekoittua olennaiset ja vähemmän olennaiset asiat.
On vaarassa, ettei metsää nähdä puilta.
Kaipaan al-Holin tilanteesta älyllisesti rehellistä keskustelua. Tosiasioiden tunnustamista. Suoraselkäistä arvojohtajuutta. Tilanne on äärimmäisen vaikea ja kaikki potentiaaliset ratkaisut sisältävät isoja turvallisuusriskejä.
Ensiksi on tunnustettava kuitenkin se, että jos Suomi haluaa jatkossakin olla sivistynyt oikeusvaltio, lasten jättäminen leirille ei ole käytännössä mahdollista.
Toiseksi lasten tuominen voi merkitä sitä, että myös äidit tai osa heistä tuodaan tavalla tai toisella Suomeen. Tämäkin on uskallettava sanoa ääneen, koska näyttää siltä, ettei muuta vaihtoehtoa ole.
Kolmanneksi kansainvälinen terrorismi on globaali ongelma. Jos länsimaat – Suomi mukaan lukien – kääntävät selkänsä al-Holin leirille ja kieltäytyvät vastaan ottamasta kansalaisiaan, ongelmat lakaistaan tietyllä tavalla maton alle ja ratkaisut sysätään kurdien vastuulle.
Jos Isis-naiset halutaan saattaa oikeusvaltioperiaatteiden mukaan vastuuseen teoistaan, se tuskin onnistuu ainakaan siellä, missä he tällä hetkellä ovat.
