Suomi on sitoutunut puolittamaan fossiilisten polttoaineiden kulutuksen tieliikenteessä vuoteen 2030 mennessä. Liikenne- ja viestintäministeriön tilaamassa raportissa Aalto Economic Instituten tutkijat esittävät, että tehokkain tapa päästä tavoitteeseen on luoda Suomeen polttoaineiden myyntilupajärjestelmä.
Siinä jakelijan olisi ostettava valtiolta jokaista myytävää polttoainelitraa varten polttoaineen hiilisisältöön sidottu myyntilupa. Lupien määrä vähenisi vähitellen niin, että vuonna 2030 liikenteessä syntyisi puolet nykyistä vähemmän hiilidioksidipäästöjä.
Raportin tekoa vetäneen professori Matti Liskin mukaan lupajärjestelmällä on muihin keinoihin verrattuna kaksi tärkeää etua, varmuus tavoitteeseen pääsemisestä ja kustannustehokkuus.
– Ehdotus jättäisi kuluttajien ja yritysten päätettäväksi, mikä on niille tehokkain tapa sopeutua muutokseen. Tämä voi myös muuttua ajan myötä riippuen eri teknologioiden kehityksestä, Liski huomauttaa tiedotteessa.
Tutkijoiden mukaan myyntilupien myyminen olisi yksinkertaista hoitaa säännöllisillä huutokaupoilla, joiden järjestämisestä vastaisi valtio. Polttoaineen hinnanvaihtelun taloudelle aiheuttamaa epävarmuutta voitaisiin hallita siten, että valtio määrittäisi alimman ja ylimmän mahdollisen hinnan polttoainelitran myyntiluvalle.
– Huutokauppajärjestelyissä on tärkeää varmistaa tasapuolisen kilpailun säilyminen esimerkiksi järjestämällä huutokauppoja säännöllisin väliajoin. Näin taataan lupien jatkuva saatavuus, eikä yksittäisen polttoainejakelijan markkinaosuus kasva liian suureksi, kertoo Aalto Economic Instituten toiminnanjohtaja Oskari Nokso-Koivisto.
Myyntilupajärjestelmä nostaisi todennäköisesti polttoaineen hintoja, mikä tutkijoiden mukaan huolettaisi erityisesti kuljetusintensiivistä teollisuutta. Muutokseen sopeutuminen voi heidän mielestään myös olla vaikeaa pienituloisille sekä niille, jotka asuvat maaseudulla, missä liikutaan paljon omalla autolla.
Tutkijoiden mukaan järjestelmän aiheuttamia kustannuksia voitaisiinkin kompensoida, mutta poliittisten päättäjien tulisi valita mekanismi huolella.
– Kompensointia ei tulisi korvamerkitä polttoaineen hankintaan, sillä tällöin menetettäisiin kannustinvaikutus päästöjen vähentämiseen, Liski varoittaa.
