Samalla kun mediassa esitellään perussuomalaisten kannatuksen nousua ja perinteiset valtapuolueet ovat hätää kärsimässä, on syytä pysähtyä ja ajatella hetki: perussuomalaisten kannatuksen nousussa ei ole mitään ihmeellistä.
Perussuomalaiset elävät pöyristymisestä, loukkaantumisesta, tuominnasta, vastustamisesta ja ylipäätään kulmikkaan mustavalkoisesta ja tunneperäisestä puheesta. Kun politiikka ei enää paljoa muuta olekaan, on perussuomalaisille luotu täydellinen kasvualusta.
Ei tarvitse kulkea kovin kauas omasta kuplastaan, kun voi aistia muutoksen syyt ympärillään.
Yhä harvempi suomalainen muodostaa näkemyksensä yhteiskunnallista kehityksestä aamun lehden ja kymppiuutisten kautta. Yhä useampi räätälöi itselleen sopivat uutislähteet. Algoritmien läpi suodatettu sisältö lisääntyy ja oppiva suosittelualgoritmi pystyy tekoälyä hyödyntäen valikoimaan sinulle juuri ne uutiset, jotka sinun halutaan näkevän.
Tiedonvälityksen kilpailussa pärjäävät ne toimijat, jotka tietävät kerätyn datan perusteella, mitä ihmiset haluavat lukea.
Tämä tarjoaa mahdollisuuksia kohdennettuun ja profiloituun mainontaan sekä vaikuttamiseen. Olen siinä ymmärryksessä, että esimerkiksi perussuomalaiset eivät juurikaan käytä sosiaalisen median markkinointityövälineitä vaan he toimivat koordinoidusti ja toimeksiantojen avulla kaikkialla verkossa. Hiljainen mediavaikuttaminen saa tyytymättömyyden viestin kaikumaan vähän joka puolelta. Perussuomalaisten kannatus nousee ilman että itse puolueen tarvitsee tehdä juuri mitään. Tätä toivoisin tutkittavan enemmän.
Populistinen politiikka pystyy hyödyntämään täysimääräisesti sellaisia tuntemuksia, joihin hyvin moni suomalainen voi samaistua. Noita tunteita ovat ainakin yleinen turvattomuus ja osallistumattomuuden kokemukset. Monilla ihmisillä ei ole selkeää käsitystä siitä, mihin olemme kansakuntana menossa ja mitä kohti ponnistelemme. Perinteisen valtiorakenteen muutoksessa perinteinen kansalainen on irtonainen ja osaton. On ymmärrettävää, että tilanteessa selkeä syyllinen ja vaihtoehto puhuttelevat. Turvattomuuden kokemukset sekä tunne vaikutusmahdollisuuksien puutteesta ovat perussuomalaisten kannatuksen lähde.
Maailma on yhä pirstaloituneempi eikä yhteistä tavoitetilaa ole olemassa samalla tavalla kuin aikana, jolloin hyvinvointivaltiota rakennettiin.
Globaali maailma ja monimuotoinen tiedonvälitys on rikkonut muutokseen mukautuvan yhtenäiskulttuurin. Muutos on ollut niin nopea, että ihmisten kyky käsitellä sitä on koetuksella.
Teknologinen kehitys on tehnyt esimerkiksi älypuhelimista mahdollisuuksien ikkunan. Kaikki voivat nähdä, mitä kaikkea maailmassa on mahdollista kokea ja saavuttaa. Harva voi kuitenkaan kokea itse sitä, mitä mahdollisuuksien ikkunan kautta näkee. Tämä johtaa kiukun, pettymyksen, kateuden ja turhautumisen tunteisiin. Ihminen havahtuu kysymään yhä useammin itseltään: miksi minä en voi kokea kaikkea tuota?
Kehityskulku on omiaan etäännyttämään ihmisiä “meihin ja muihin”. Tätä poliittista mielenmaisemaa on helppo ruokkia tahallisten väärinymmärrysten ja valheellisten uutisten kautta. Se on kuin perussuomalainen kutsuhuuto.
Mitä enemmän puhutaan yksilön arjen valinnoista ratkaisuina globaaleihin ongelmiin, sitä suurempi vastareaktio synnytetään moraalipuhetta kohtaan. Jos ihminen kokee, että hänen mielipiteellään ei ole mitään väliä eikä hän voi vaikuttaa mihinkään, sen hän voi vielä hyväksyä. Mutta sitä ihminen ei enää siedä, että joku ylhäältä päin moraalisaarnaa, millaisella autolla hänen pitäisi ajaa ja mitä hän saisi leivän päälle laittaa. Näin moraalista puhuminen politikoidaan moralisoimiseksi.
Perussuomalaiset vetoavat huonompiosaisuuden tunteeseen. Kun ihminen tuntee, että hän on huono-osaisempi, hän alkaa helposti vertailla itseään muihin ja miettimään, miksi jokin toinen ihmisryhmä on oikeutettu johonkin sellaiseen, mihin itse ei ole.
Kun ihminen alkaa ajatella, että hänen tekemisensä nähdään vääränä ja virheellisenä ja hänen valintojaan moralisoidaan ylhäältä päin, on helppo liittyä joukkoon, jossa saa olla sitä mitä on. Se on kuin olisi osa vastarintaliikettä tuntematonta vihollista vastaan.
Kun vanha maailma murtuu ja uutta uljasta tulevaisuutta ei tunneta, ollaan tienristeyksessä, jossa moni toivoo voivansa tehdä u-käännöksen. Jos tällaisessa tilanteessa tarjoaa hyväksynnän, arvostuksen ja yhteisöllisyyden tunteita sekä eritoten vihollisen, joka uhkaa kaikkea tuttua, rakasta ja tärkeää, on kutsuun helppo tarttua. Se on kanava purkaa pahaa oloa.
Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Ihmeellistä sen sijaan on, miten tuo kanava myös tuottaa pahaa oloa. Epäluulo ja tahallinen väärinymmärtäminen ovat tästä esimerkkejä, samoin PS:n kasvu.
Perussuomalaisten kasvun myötä perussuomalainen saa sitä mitä tilaa.
