Veronmaksajien rahaa ja poliittista pääomaa on vuosien saatossa poltettu milloin UMTSien, milloin korkealentoisten tietoyhteiskuntahaaveiden perässä.
Jälkikäteen eletty elämä on osoittanut, että lopputulos ei olisi ollut olennaisesti huonompi, jos poliitikkojen kohkaaminen aiheen ympärillä olisi ollut vähäisempää. Teknologiaa ja sen kehitystä eivät määrittele poliitikot, vaikka voivatkin omalta osaltaan olla mukana rakentamassa uudelle teknologialle sopivaa toimintaympäristöä.
Tällä vaalikaudella päättäjien hurahduskohteena ovat olleet tekoäly ja alustatalous. Näistä asioista on tehty useampikin ministeriöiden rahoittama raportti. Lisäksi aiheesta on istuttu kohtuullisen monta seminaaria. Niiden tarkoituksena on ollut luoda kansalliset askelmerkit Suomen nostamiseksi alustalouden voittajaksi. Kimmokkeena tähän ovat toimineet erityyppiset alustatalouden menestysyritykset Spotifystä, Amazoniin ja AirBnB:hen.
Ikävä kyllä tulokulma näissä sinällään hyvään pyrkivissä hankkeissa on ollut vanhanaikainen, kansallinen ja ylhäältä päin annettu. Valtiojohtoisilla tilannekuvatiimeillä, datayksiköillä tai osaamisohjelmilla saadaan kyllä byrokraateille uutta tekemistä, mutta välttämättä niillä ei se alustatalouden globaali suomalainen menestysyritys ole yhtään sen lähempänä toteutumista.
Hienojen strategioiden ja uusien rakenteiden rakentamisen sijasta päättäjillä olisi opittavaa siitä, mihin Uberin ja Alibaban tyyppisten alustatalouden johtotähtien menestys perustuu. Olennaista näiden kasvulle on ollut otollinen toimintaympäristö. Siihen kuuluvat avoin data ja avoimen datan rajapinnat sekä uuden teknologian luomiin mahdollisuuksiin tarttuvia yrittäjiä.
Keskeistä on myös ymmärtää alustatalouden olevan vahvasti globaalia, eli kansallisilla toimenpiteillä on lähes mahdotonta ohjata kehitystä oikein mihinkään. Siksi myös politiikkatoimien pitää olla erilaisia kuin ns. kansallisissa projekteissa. Kansainvälisen yhteistyön sekä toisaalta yritystason toiminnan merkitys korostuvat.
Mitkä sitten ovat tärkeimmät politiikkatoimet suomalaisen alustatalouden vahvistamiseksi?
Itse näen kolme haastetta. Ensiksikin Suomella riittää tekemistä avoimen datan ja datan rajapintojen rakentamisessa meidän oman ja meille tulevan alustatalouden tarpeisiin. Toki tällä vaalikaudella Suomessa tietovarantoja on avattu monipuolisesti maastotiedoista aina kulttuuriaineistoihin, mutta lisääkin voitaisiin tehdä. Esimerkiksi kuntien omistaman datan saattamiseksi nykyistä paremmin alustatalouden käyttöön. Lisäksi dataa olisi mahdollista edelleen rikastaa tekoälyn tai suurteholaskennan tarjoamin keinoin.
Toiseksi suomalaiset pk-yritykset pitää vihdoin saada innostumaan digitalisaation tuomista mahdollisuuksista. Runsas vuosi sitten julkaistun tutkimuksen mukaan vain joka neljännessä yrityksessä oli olemassa resurssit ja menetelmät digitalisaation kehittämiseen. Digionnistumisia ja -hyötyjä myös seurataan huonosti. Murroksen nopeuttamisessa tarvitaan myös julkisen vallan tukea.
Kolmas, vakavin huoli, jossa päättäjien toimia erityisesti kaivataan on suomalaisten digitaitojen ylläpito ja parantaminen. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ansaitseekin kiitokset siitä, että vielä ennen vaaleja tähän tarkoitukseen osoitetaan lisäresursseja. Silti tätä työtä on syytä jatkaa seuraavillakin vaalikausilla.
Alustatalous on Suomelle iso mahdollisuus, mutta sen edistämisessä meidän päättäjien pitää tietää oma roolimme. Meidän tehtävämme on mahdollistaa suomalaisten yrittäjien nousu alustatalouden huipulle.
