Päinvastoin, virusepidemia on Yhdysvalloissa pahasti politisoitunut ja sillä politikoidaan yhä enemmän ja yhä räikeämmin. Mitään muutakaan ei voi odottaa jo vuosikymmeniä syvästi jakautuneelta maalta, jossa tämän kriisin aikana on käynnissä myös raastava presidentinvaalitaisto.
Epidemia vaikeuttaa kaikkien elämää ja uhkaa joidenkin henkiä tässä ja nyt. Mutta marraskuun vaaleissa päätetään paljon pidemmän aikavälin asioista – koko Yhdysvaltain suunnasta pitkälle tulevaisuuteen. Kaikki on vaakalaudalla, joten politikointi ei voi odottaa.
Valkoisen talon valtaamisesta unelmoivien demokraattien hyökkäyslinjan tiivisti jo viikkoja sitten edustajainhuoneen puheenjohtaja Nancy Pelosi väittäessään, että presidentti Donald Trump vain pyörittelee peukaloitaan ja antaa ihmisten kuolla. Väitteelle ei ole tosiasiapohjaa, mutta se kuvastaa ilmapiirin myrkyttyneisyyttä ja kriisin härskiä politisoimista.
Kongressissa demokraatit ovat myös perustaneet uuden komitean, joka tutkii Trumpin hallinnon epidemiatoimia ja valmistautuu nostamaa syytteitä. Komiteaa johtavat samat henkilöt, jotka aiemmin veivät Trumpin virkarikosoikeudenkäyntiin ja vuosikausia tutkivat perättömiksi osoittautuneita väitteitä vaalivehkeilystä Venäjän kanssa.
Samaan aikaan liberaalimedia käy taukoamatta Trumpin kimppuun. Varsinkin uutiskanava CNN:n ohjelmat ovat viikko toisensa jälkeen 24 tuntia joka päivä täynnä räikeän puoluepoliittista Trump-vihaa. CNN on antautunut demokraattien vaalikampanjan osaksi tavalla, joka hakee vertaistaan Yhdysvaltain historiassa.
Vastapuolen turhautuminen on purkautunut ympäri maata levinneissä mielenosoituksissa rajoitustoimia vastaan, joissa vaaditaan talouden avaamista ja kansalaisten perusoikeuksien palauttamista. Osa mielenosoituksista on äärioikeiston järjestämiä, mutta pääosasta vastaavat libertaristit, jotka vastustavat periaatteellisesti kaikkia, pienimpiäkin, yksilöiden ja talouselämän vapauden valtiollisia rajoittamisia.
Eniten mielenosoituksia on ollut demokraattien hallitsemissa osavaltioissa, ja Trump on tukenut ja rohkaissut niitä, koska niistä on apua hänen vaalikampanjalleen. Mutta noissa osavaltioissa rajoitustoimet ovat myös olleet äärimmäisiä – niin, että niistä joissain määrätään nyt yksityiskohtaisesti, mitä esimerkiksi kaupasta saa ostaa ja mitä ei. Työnteko on ehdottomasti useimmilta kielletty, mutta niin on myös kaikenlainen julkinen uskonnon harjoittaminen.
Kaikessa tässä ottavat yhteen ne kaksi täysin erilaista ihmis- ja maailmankuvaa, jotka ottivat toisistaan mittaa myös vuoden 2016 vaaleissa ja läpi Trumpin valtakauden. Yhdellä puolella jakolinjaa uskotaan yksilöiden, talouselämän ja uskonnonharjoittamisen vapauteen, ahkeraan työntekoon ja sillä menestymiseen. Toisella puolella jakolinjaa valtiovalta mielletään kaikkien hoivaajaksi, jonka kuuluu pakottaa heidät toimimaan heidän omaksi parhaakseen ylhäältä päin määritellyllä tavalla.
Edes presidentti Trumpin läpiajamat massiiviset tukipaketit – yhteensä yli yhdeksän prosenttia koko Yhdysvaltain bruttokansantuotteesta, miltei kolme biljoonaa dollaria suoraa tukea ja miltei kaksi biljoonaa keskuspankin toimia – eivät pidemmän päälle pysty hillitsemään näiden kahden eri leirin yhteenottoa. Tukipaketit ovat vain hetkellinen hätätoimi, eivät ratkaisu.
Mitä pidempään koronakriisi ja rajoitustoimet jatkuvat Yhdysvalloissa, sitä enemmän on politikointia odotettavissa ja sitä räikeämmin näkyväksi tulee käymään kansakunnan kahtiajako.
MARKKU RUOTSILA
