Kari Raivio. LEHTIKUVA / MARJA AIRIO

Näin ”kirotun tasapuolinen” media käyttää tiedettä väärin

Helsingin Yliopiston ex-kansleri Kari Raivio toteaa taistelun huuhaa-tietoa vastaan erittäin vaikeaksi.

Tiedon omaksumisessa ja markkinoinnissa vallitsee omanuskonvapaus. Media syöttää meille kaiken maailman uutisia, joissa esiintyvät ”asiantuntijat” paljastuvat aivan liian usein itsekkäiksi maineen ja mammonan lakeijoiksi. Kari Raivio ei itse väitä, mutta lukija epäilee, että jopa ”luotettavilla” tiedotusvälineillä on rekistereissään niin sanottuja sopivia professoritason ”lausuntorobotteja”.

Tunnettu yliopistomies ja lääketieteen tuntija ylistää vakavaa ja vastuullista tiedettä ja sitä harjoittavia. Toruja saa moni taitava julkisuuden hyväksikäyttäjä ja filunkitieteen tekijä. Moitteet hän kohdistaa esimerkiksi tunnettuihin lääketieteen nimiin: Kaarlo Jaakkola, työterveysopin dosentti Matti Tolonen ja Antti Arstila, jotka ovat kunnostautuneet hivenaine- ja ravitsemusguruina. Mark Twain on todennut: ”Ole varovainen, kun luet terveyskirjallisuutta. Voit kuolla painovirheeseen.”

Tuore kiistanaihe on ortopedian erikoislääkärin Antti Heikkilän kirja Lääkkeetön elämä (Otava 2018), jonka usea kauppa on poistanut myyntitiskeiltään. Heikkilän paheksunnan Raivio jättää lyhyen maininnan varaan, mutta merkillinen oli sen sijaan Helsingin Sanomien kirjallisuudesta vastaavan toimittajan vihanpurkaus Otavaa kohtaan. Mediaklusteri hyökkäsi näin kilpailijaansa vastaan, vaikka HS itse puolestaan julkaisee kokosivun pikalainayritysten tai ihmelääkemainoksia, joiden vuoksi tietämättömät voivat joutua taloudellisiin tai terveydellisiin ongelmiin.

Lukija olisi ollut tyytyväisempi, jos Raivio olisi maininnut tieteellisyydestä yhden liki hulluimman ilmiön: Kouluhallituksen johdolla 1970-luvulla suoritetun kokeilun lasten saattamiseksi sosialistiseen tietoisuuteen. Tämä ”Pirkkalan kokeilun” paljastuminen tuomittiin ja tutkittiin. Hämmästyttää oli, miten kokeilun kehitelleet olivat tieteen tekijöinä fanaattisesti tekojensa takana. Professori Annika Takala oli oikeuskanslerinviraston kuulusteluissa todennut, että ”vain Marxin ja Engelsin näkemykset ihmiskunnan historian kehitysvaiheista kohti sosialismia tarjosivat suomalaisille peruskoululaisille totuudenmukaisia tietoja ymmärtää ympärillä olevaa maailmaa”. Kyse oli ollut kuin uskonnollisen ääriliikkeen aivopesusta tieteen nimissä.

– Toorasta, Raamatusta tai Koraanista on turha etsiä valaistusta tieteellisiin kysymyksiin. Näiden uskontojen kannattajien vakaumuksen syvyys ja elintapojen nuhteettomuus vaihtelevat suuresti, mutta kaikkiin kuuluu seurakuntalaisia, jotka ottavat pyhien kirjojen tekstit kirjaimellisesti.

Uskosta pelottavan moni ammentaa jyrkkiä näkemyksiä kaikkeen olevaiseen: sukupuoliseen poikkeavuuteen, aidsiin, aborttiin, näkemyksiin miesten ylemmyydestä naisiin verrattuna, väkivaltaan, silpomisiin ja niin edelleen.

Kiitosta Skepsikselle

Kari Raivio on varsinkin eläkkeelle siirryttyään ollut kehittämässä näyttöön perustuvan lääketieteen ”Käypä hoito” –projektia. Siinä suositeltavien hoitokäytäntöjen rinnalla julkaistaan ”Vältä viisaasti” –neuvoja, jos yleiset kokemukset kertovat toista. Ne antavat harkinnan perusteita jopa lääkäreille heidän tehdessä hoitoon liittyviä johtopäätöksiään.

– Esimerkiksi yskänlääkkeiden käyttö flunssaan liittyvät yskän hoidossa ei auta aikuisia eikä lapsia, ei myöskään vuodelepo tai kuvantamistutkimukset äkillisen alaselkäkivun hoidossa. Akuutin keuhkoputkitulehduksen hoidossa antibiooteista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Myös nuorten lievissä ja keskivaikeissa masennustiloissa tulisi välttää depressiolääkkeitä, erityisesti niitä, jotka aiheuttavat itsetuhoisia ajatuksia.

Epäuskoisuudesta jopa välillä hauskaakin informaatiota jakava Skepsis ry saa kirjassa selvän palkinnon toiminnastaan. Se kohottaa kerran vuodessa jonkin ihmisryhmän tai yhteisön ”terveen epäilyn” kohteeksi. On vaikea uskoa, minkälaista puppua jotkut kykenevät itselle ja muille uskottelemaan.

Vuonna 2012 palkinnon sai Valkee Oy ”heikosti tutkitun terveystuotteen – kirkasvalokuulokkeen – ansiokkaasta markkinoinnista”. Vuonna 2009 palkinto meni taas Rokotusinfo ry:n ”yksipuolisen ja näennäiskriittisen rokotetiedon levittämisestä”. Viime vuonna aloimme saada käytännön kokemuksia siitä, miten käy kun vanhemmat uskovat huuhaata ja epäävät lapsiltaan esimerkiksi tuhkarokkorokotuksen. Kyetäänköhän Pohjanmaalla tarkistamaan terveydelle vaarallista oppia?

Media ja kirottu ”tasapuolisuus”

Media on yksi tieteen väärinkäyttäjistä. Varsinkin keltainen iltapäivälehdistö julkaisee mielellään kohuotsikoita kuuluisuutta tavoittelevien tutkijoiden aivoituksista: milloin syöpä on torjuttu, milloin aids parannettu. Yleisradio on syyllistynyt kansalaisten kannalta kammottavaan ”tasapuolisuuteen”, missä vaikkapa rokotuksia vastustava saarnaaja ja alan oppinut tieteentekijä pannaan vastakkain. Arvatkaa, kumpi vetoaa junttiporukkaan: populistinen paasaaja ja auktoriteettien kieltäjä, vai rauhallisin sanakääntein puhuva tutkija tai viranomainen?

Erilaisten tutkimusten valikoinnilla voi päästä hyvinkin mielipidevaikuttajaksi. Esimerkiksi niin sanottu lobbaajien ammattikunta palvelee rahasta liki keitä vain. Koska tutkimustietoon uskotaan, lobbarikunta valikoi toimeksiantoihinsa soveltuvaa totuutta. Näin tupakkateollisuus on selvinnyt vähin vaurioin, Suomen oikeuslaitoksen päätökset ovat todella kummallisia.

Yksi asiaan vaikuttanut oli anatomian professori Ismo Virtanen, joka todisti, ettei tupakka ole syövän syy, korkeintaan riskitekijä. Virtanen ei ollut harjoittanut kliinistä tutkimusta tai epimologiaa, eikä syövän tutkimusta tai hoitoa. Neuvot hän hankki tupakkateollisuutta palvelleesta asianajotoimistosta USA:ssa. Näin hän asettui ristiriitaan alan tutkijoiden lähes yksimielisten käsitysten kanssa.

Kari Raivio: Näytön paikka. Tutkimustiedon käyttö ja väärinkäyttö. Gaudeamus 2019. 285 sivua 

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt