Kun puolue valitsee uuden puheenjohtajan, häneltä odotetaan etenkin kahta asiaa: poliittisen linjan kertomista ja sitä kautta puolueen strategisen aseman kiinnittämistä suhteessa muihin puolueisiin. Jälkimmäiseen kuuluu luonnollisesti pohdinnat tavoiteltavasta hallituspohjasta. Poliittinen linja puolestaan muotoutuu ajan saatossa eduskunnassa, puheissa ja vaalikampanjoissa.
Kolmesta suuresta puolueesta perussuomalaiset ja sen puheenjohtaja Riikka Purra on nyt tämän vaativan työn edessä. Onnistuakseen hänen pitää nauttia tehtävästään. Puheenjohtajan on paitsi johdettava organisaatiota, myös kyettävä ottamaan ilmatila julkisuudessa. Tehtävä on yhtä haastava ellei vaikeampi kuin pörssiyhtiön toimitusjohtajan työ, toki eri tavalla. Riikka Purra on ainakin aiemmin nauttinut eduskunnan salissa debatoinnista. Johtaminen on paljon muutakin, mutta retorisesti uusi PS:n käskijä ei tunnu heiveröiseltä.
PS:n on arvioitu haavoittuvan herkemmin, kun jäsentensä mestariksi lanseeraama Jussi Halla-aho luopui. Asian voi myös kääntää toisin: ison organisaation yksi tunnusmerkki on jatkuvuus. Aukot paikataan ja joskus jopa ennakoitua nopeammin. Porukasta on siis mistä valita. Vuosikymmen on povattu sitä ja tätä PS:stä. Totuus on, että puolue näyttää kiilanneen vakituisemmin kolmen suurimman joukkoon.
Entäpä se poliittinen linja? Väitän, että PS:n polittisen linjan muokkaantumiseen on vaikuttanut tiedettyä enemmän entisen Metallityöväen liiton, nykyisen Teollisuusliiton, keskeinen ex-toimitsija Matti Putkonen. Entinen lipposlainen demari, vankka ydinvoimalobbari, duunaripolitiikan perikuva ja talouskasvua kumartava Putkonen on tuonut ilmastopolitiikkansa, työperäistä maahanmuuttoa vierastavan linjansa ja ay-liittojen valtaa kunnioittavan asenteensa perussuomalaisiin. On muuten häkellyttävää, kuinka PS:ssä on vuosikymmenen aikana käyty kovaa valtataistelua ja lopputuloksena on se, että Putkonen kestää niin Timo Soinin, Halla-ahon kuin Purran kyydissä.
Ei siis ole ihme, että koronalla ja ulkomaisten lehtien kansilla vahvistettu Sanna Marinin SDP jäi kuntavaaleissa kakkoseksi. Duunari epäilee globalisaation joitakin piirteitä ja saattaa vaihtaa demareista putkosdemareihin. Tästä Verkkouutisten jutusta voit lukea, mitä Riikka Purra vastaa työmarkkinoiden uudistuksiin. Nuo linjaukset, väitän, ovat Putkosen suusta ja niitä totteli myös Halla-aho. PS siis kyllä haluaa alentaa veroja ja leikata joitakin menoja, mutta haluaa osin katsoa peruutuspeiliin. Syntyy mielikuva hyvän antajasta ja entisen menon turvaajasta.
Yhtä lailla, kun vallan vaihtuminen kertoo PS:n kyvystä uudistua, on sillä vaara pudota oppositiossa kakkosviulun soittajaksi vahvistuneen kokoomuksen varjoon. Kuntavaaleissa talous ja verotus nousivat yllättävän isoon rooliin, ja siinä kokoomuksen eduskuntaryhmällä on laajemmat hartiat suhteessa perussuomalaisiin. Suomi elää nyt voimakasta nousukautta. Voi olla, että vaalit 2023 käydään alkavan laskukauden tahdissa, kuten tapahtui vuoden 1987 vaaleissa. Toivottavasti pudotus ei ole samanlainen.
Puhe optimaalisesta hallituksesta on suurelta osin taktiikkaa ja mielikuvapeliä. Kun Riikka Purra kertoo sulkevansa nykyisen SDP:n pois hallituslaskuista, on viestin tarkoitus palauttaa PS hallituksen ykkösvaihtoehdoksi.
Kuntavaaleissa kokoomus nousi veronkorotuksia väläytelleen ja hyvinvointiyhteiskuntaa laventamassa olleen Sanna Marinin ykkösvaihtoehdoksi. Ei puhuttu maahanmuutosta, ei lihaverosta vaan taloudesta. On selvää, että Suomen politiikan navat ovat seuraavissa vaaleissa pääministeripuolue ja johtava oppositiopuolue. Kun Purra kontraa SDP:tä, hän havittelee kokoomuksen paikkaa SDP:n ykköshaastajana. Se mitä hallitusneuvotteluissa tapahtuu, on niin sanotusti sen ajan murhe.
