Jokaisella on oltava oikeus turvalliseen työelämään. Aivan kuten ihmisten pitää saada asua ja elää rauhassa, ilman pelkoa, pitää jokaisella olla oikeus tehdä työtään rauhassa, ilman pelkoa häirinnästä.
Nyt ei läheskään aina ole näin. Aikamme suuria vitsauksia on ihmisten maalittaminen, jossa heitä häiritään järjestelmällisesti. Systemaattisen toiminnan tarkoituksena on vaientaa ihmisiä tai vaikuttaa epäasiallisella tavalla heidän toimintaansa. Käytännössä häirintä on esimerkiksi uhkailua ja perättömien taikka yksityisten tietojen levittämistä internetissä.
Vaikka maalittaminen kohdistuukin yksittäiseen ihmiseen, sen vaikutukset ovat laajemmat. Se on omiaan kaventamaan sananvapausilmapiiriä ja uhkaamaan oikeusvaltiota. Ei yhtään sen vähempää.
Hyvinvointiyhteiskuntaamme ja oikeusvaltiotamme palvelevat ammattilaiset ovat arjessaan alttiita vihapuheelle ja maalittamiselle. Poliisit, juristit, opettajat, tieteentekijät, lääkärit ja sosiaalityöntekijät. Edes kirkon työntekijät eivät ole suojassa ilmiöltä. Ja luetteloa voisi jatkaa. Koulutettujen työtään tekevien ammattilaisten toimintaan yritetään vaikuttaa epäasiallisin keinoin, pahimmillaan suorastaan vainoamalla.
Akava Works selvitti maaliskuussa, miten korkeakoulutetut ovat joutuneet työssään maalittamisen kohteeksi. Yleisin maalittamisen muoto oli väärän tiedon levittäminen, sen kohteeksi oli joutunut 62 prosenttia maalittamista kokeneista. Yleisiä olivat myös työyhteisön ulkopuolelta tulevat epäasialliset vaikutusyritykset, joita oli kokenut 41 prosenttia sekä suoranainen painostus (36 prosenttia) ja yksityisten tietojen levittäminen (31 prosenttia).
Nykytilanne on siis karu. Maalittamisen kohteeksi joutuu liian moni ja ilmiöön puuttuminen on vajavaista; resursseja ja välineitä uupuu. Oikeusvaltio kaipaa tältä osin vahvistamista, jotta viranomaiset saavan rauhassa, ilman häirintää ja estämistä, tehdä vaativaa työtään.
Turvallinen työelämä on ihmisen perusoikeus. Oikeusvaltiota ja sananvapautta pitää suojella. Jo pelkkä maalittamisen kohteeksi joutumisen pelko voi vaikuttaa siihen, mitä aiheita yhteiskunnallisessa keskustelussa käsitellään ja miten.
Rikoslaki ei tunnista maalittamista, eikä rikoslaissa ole riittävää säännöstä ennaltaehkäistä ja puuttua maalittamiseen. On tullut selväksi, että maalittamista ei saada kuriin ilman sen kriminalisointia. Sekään ei ole mikään ihmelääke ilmiön kitkemiseen, mutta selvä parannus tähän haitalliseen ja vastenmieliseen ilmiöön puuttumiseen.
Akava on ottanut tavoitteekseen, että rikoslakiin kirjataan selvä maalittamisen kriminalisointia koskeva säännös.
Uskon ja toivon, että hallitus ja päättäjät ottavat asian hoitaakseen. Maalittamisen ongelma kun ei ole katoamassa mihinkään, pikemminkin päinvastoin.
