Palkansaajien ja myös yritysten järjestäytymisaste on hiipumassa Saksassa, Ruotsissa ja Tanskassa.
– Erityisen merkittävää tämä on Saksassa, mutta myös Ruotsissa ja Tanskassa ilmiö on havaittavissa, joskin lievempänä, selviää Akava Works -ajatuspajan tuoreesta selvityksestä.
Selvityksessä tarkastellaan neljän EU-maan, Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Ranskan työehtosopimusjärjestelmiä.
– On myös havaittavissa, että työntekijöiden järjestäytymisaste on selkeämmässä laskussa kuin toimihenkilöiden, joilla on jopa hienoista nousua esimerkiksi Ruotsissa. Ranska on tässä tarkastelussa siinä mielessä poikkeus, että palkansaajien järjestäytymisaste on historiallisesti ollut hyvin alhaisella tasolla.
Selvityksen mukaan myös yritysten halu järjestäytyä on erityisesti Saksassa hiipumassa.
– Näillä ilmiöillä on merkitystä työehtosopimusjärjestelmän toimivuuteen.
Paikallisen sopimisen edistäminen
Neljä vertailumaata ovat kaikki hyviä esimerkkejä paikallisen sopimisen merkityksestä.
– Ruotsi ja Tanska ovat tässä suhteessa olleet aina edelläkävijöitä, mutta näissäkin maissa pyritään vahvistamaan edelleen paikallisen sopimisen merkitystä työehtosopimustoiminnassa, selvityksessä todetaan.
– Saksassa on tämän suuntainen kehitys ollut käynnissä jo parin vuosikymmenen ajan. Ranskassa presidentti Emmanuel Macronin uudistusten ydin liittyy paikallisen sopimustoiminnan ja pienten yritysten aseman kohentamiseen.
Ranskaa lukuun ottamatta vertailumaissa vallitsee selvityksen mukaan myös hyvin yksituumainen näkemys siitä, että työehtosopimukset on tarkoitettu yhtäältä turvaamaan kohtuulliset työehdot ja toisaalta työrauha.
– Erimielisyyksien ratkaisujärjestelmät ja näitä tukevat sovittelujärjestelmät ovat näkyvä ja paikoin hyvin tarkasti määritelty osa työehtosopimusjärjestelmiä.
– Työehtosopimusosapuolen oletetaan kantavan suurta vastuuta järjestelmän toimivuudesta tältä osin. Poliittiset työtaistelut ovat pääsääntöisesti kiellettyjä ja myös myötätuntotyötaistelujen pelisäännöt ovat tiukkoja.
