Kun Venäjä oli vuonna 2014 aloittanut vihollisuudet Ukrainaa vastaan, Vladimir Putinin tavannut Saksan liittokansleri Angela Merkel arveli Venäjän presidentin elävän ”vaihtoehtoisessa todellisuudessa”.
– Putinin mielestä hyökkääjä oli Nato, laiton uusnatsihallinto ristiinnaulitsi venäjää puhuvia ihmisiä Kiovassa, Ukrainassa riehui sisällissota eikä Venäjä avustanut sotilaallisesti ”separatistitasavaltojen urhoollisia taistelijoita, jotka olivat asettuneet vastustamaan Kiovan äärinationalisteja”, amerikkalaisprofessori Paul Roderick Gregory muistuttaa The Hill -verkkolehden artikkelissaan.
Putinin maailmankuva oli siis vuonna 2014 lievästi sanoen omaperäinen, eikä se ole Houstonin yliopistossa ja Hoover Institution -ajatushautomossa työskentelevän professori Gregoryn mukaan sittemmin muuksi muuttunut.
– Läntiset neuvottelijat ovat oppimassa – kuten Merkel vuosikymmentä aiemmin – että ei ole mahdollista neuvotella sellaisen vastapuolen kanssa, joka sitkeästi väittää mustaa valkoiseksi ja
koiraa kissaksi, hän toteaa.
”Rauhan takuumies”
Koska Putin todennäköisesti kykenee erottamaan mustan valkoisesta ja koiran kissasta, on Gregoryn mielestä aiheellista kysyä, miksi tämä edelleen valehtelee.
– Putinin valheet ovat kriittisen tärkeitä hänen vaihtoehtoiselle todellisuudelleen, jossa taistelut Itä-Ukrainassa ovat puhtaasti Ukrainan sisäinen asia, jonka kanssa Venäjällä ei ole mitään tekemistä, Gregory sanoo.
Mahdollisissa rauhanneuvotteluissa Putin haluaa hänen mukaansa esiintyä rauhanvälittäjänä – ei missään nimessä sodan osapuolena. Tästä seuraa loogisesti se, että Putinin mielestä venäläiset sotilaat sopisivat hyvin rauhanturvaajiksi Ukrainaan.
– Kuvitelkaamme neuvotteluja tällaisista lähtökohdista: Venäjän joukkojen vetäytymisestä Ukrainan alueelta ei ole aihetta keskustella, koska niitä ei siellä ole eikä ole koskaan ollutkaan. Niin, ja rauhaa rakastavana kansakuntana Venäjä on valmis ”turvaamaan rauhaa” Ukrainan rajoilla, Gregory kehottaa.
– Putin tietenkin väittäisi Venäjän puuttuvan vastahakoisesti toisen valtion sisäisiin asioihin, mutta vastuunsa tuntevana kansainvälisen yhteisön jäsenenä sen on niin tehtävä.
