Vesiselkärangattomien määrä vähenee pintaveden tummentuessa, ja selkärangattomat ovat monien kalojen ja sorsalintujen pääasiallinen ruoanlähde.
Viime vuosikymmenten aikana pintavedet ovat muuttuneet tummemmiksi koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Ruskea väri aiheutuu veteen liuenneesta humuksesta. Tummuminen on erityisen voimakasta alueilla, joilla happosateet 1990-luvulle saakka vaikuttivat. Ilmastonmuutoksesta johtuva lisääntynyt sadanta on voimistanut tätä ilmiötä.
Helsingin yliopiston Lammin biologinen asema Hämeenlinnassa on yli 30 vuoden ajan tehnyt tutkimusta 20 järvessä Evon Natura 2000 -alueella. Tuona aikana vesi on kaikissa tutkituissa järvissä muuttunut tummemmaksi.
Kun veden värin mittauksesta saadut tulokset yhdistettiin viiden Evon Natura-alueen järven vesiselkärangattomista vuosina 1989–2008 kerättyyn dataan, tutkijat havaitsivat vesiselkärangattomien määrien laskeneen käsi kädessä veden tummumisen kanssa.
– Veden väri määrittää järvien ruokaverkkojen rakennetta ja toimintaa. Vedessä elävät selkärangattomat ovat monien kalojen ja vesilintujen pääasiallinen ravinnonlähde. Vesiselkärangattomien populaatioiden kutistumisella voi olla merkittäviä seuraamuksia pohjoisen havumetsävyöhykkeen ekosysteemin toiminnalle. Toinen Lammin biologisella asemalla aiemmin tehty tutkimus osoittaa, että selkärangattomia syövien sorsalajien määrät ovat pienentyneet samana ajanjaksona, sanoo Céline Arzel Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan metsätieteiden osastolta.
